Mitä sinulle tulee mieleen Kesäheinästä? Soiko mielessäsi laulu vai piirtyykö verkkokalvoillesi kuva liehuvista verhoista? Vai kuljettaako nimi sinut Etelä-Savon Mäntyharjulle? Kaikki mielikuvat ovat oikeita ja todellisia, mutta konkreettisen kosketuksen Kesäheinään saat, kun saavut Mäntyharjuun Taidekeskus Salmelan ympäristöön ja teet niin kuin miljöö sitä jo ”käskyttää”: Avaa aistit kauneudelle.
Mutta mikä se Ravintola Kesäheinä oikeastaan on? Kävimme ottamassa asiasta vähän selvää, kun aika on vielä rauhallinen. Kuukauden päästä tilanne ravintolassa onkin jo aivan toinen, kun kauden avajaisia vietetään 11.6.2022.
Kesäheinä on Mäntyharjun kirkonkylän vanhassa osuuskaupan talossa toimiva ravintola, joka on tarjonnut vuodesta 2002 lähtien niin Taidekeskus Salmelan kävijälle kuin muillekin kylällä pistäytyjälle maukasta lounasta ja laadukkaita kahvilatuotteita viehättävässä ympäristössä. Ravintola verhoutuu suloiseen vaaleanpunaiseen puuverhoiltuun rakennukseen, jonka sisältä löytyy todellinen tilaihme sille kaikelle ihmismäärälle, joka kesän aikana ravintolan antimista nauttii.
Vatsan täytettä ja vähän muutakin
Kesäheinän ravintolapäällikkö Susanna Nupponen odottaa innolla viimeisten lumien sulamista ja kesäkauden avaamista. Kuva Marja Pulkkinen
Mistä vieraat, kuten sinä ja minä, pääsevät nauttimaan, kun astumme ravintolaan? Ravintolan päällikkö Susanna Nupponen iloisesti ja ylpeästi kertoo, että tulevan sesonkikauden ruokapöytä nostaa esiin makuja, jotka olemme saattaneet unohtaa, kadottaa tai emme ole koskaan niitä osanneet tunnistaa. Mitä ihmettä? Mistä mauista on kyse?
Jutellessamme lisää, selviää, että lounaspöydästä löytyy perusjuureksia eli porkkanaa, punajuurta, kurkkua, tomaattia, vihreää salaattia – värikylläisyyttä siis, jota väritetään lisää erilaisilla elementeillä ja vastakkaisuuksilla makuhermojen avaamiseksi. Pöytään on uinut myös kalaa eri muodoissa – perinteinen silli kuuluu ruokapöydän klassikkoon lohta unohtamatta. Lihan fanittajat löytävät pöydästä possua. Siis voisi sanoa jo tässä kohtaa, että jokaiselle jotakin, erikoisruokavaliokoulukuntaa unohtamatta. Mitä löytyy sitten kyytipojaksi ruoan kanssa?
Mennään perinteisellä vesi, kotikalja-linjalla, mutta mitä ihmettä? Sieltähän löytyy myös raparperimehua? Kyllä vain, paikallisten asukkaiden takapihalla kasvaneet raparperit ovat päätyneet Kesäheinän lounaspöytään juoman ja kiisselin muodossa. Raparperin tarina ei ole mikään tavallinen ostoskeikka tukkuun vaan yhteisöllinen kutsu paikallisille päästä ”eroon” tuosta jokaisen takapihan hyötykasvin valtavista kasvustoista ja saattaa ne ravintolan hyötykäyttöön. Mainio tapa yhdistää paikallisuus. Jatkuuko raparperin tarina myös tänä kesänä ja mitä uutta paikallista – ”aavistus” hapokasta – voi bongata? Tyrni, tuo jalo aisteja kutkutteleva vitamiinipommi on löytänyt tiensä ravintolan listalle – sen voimme jo luvata tässä vaiheessa.
Entä kahvilan puoli – vieläkö masussa on tilaa kupilliselle kahvia kera leivoksen? Kesäheinän bravuuri on pitkään ollut suklainen flyygelileivos, mutta nyt se on saamassa seuraa saksofonista. Vielä ei ole varmuutta, missä muodossa tuo soitin vitriinissä soi, mutta virittäminen siihen suuntaan on jo aloitettu. Unohtamatta tietenkään itsetehtyjä korvapuusteja.
Pitkäjännitteistä taustatyötä asiakkaan hyväksi
Kesäheinän lautasmalli. Kuva Susanna Nupponen
On pakko myöntää, että Susannaa kuunnellessa tuli nälkä. Ei ainoastaan siitä syystä, että päivällä tuli syötyä ohkaisesti. Susannaa kuunnellessa tuli kieltämättä sellainen olo, että talven aikana tehty iso suunnittelutyö uudistuvan lounaspöydän eteen on pakko saada kokea kesällä. Ravintolan keittiön pienessä takahuoneessa on ”fläppitaulu” Kesäheinän arvoista: ”Asiakaslähtöisyys, laatu, turvallisuus, vastuullisuus, yhdessä tekeminen”. Nuo arvot toteutuvat ravintolan toiminnassa.
Satunnaisella turistilla ei ole tietoakaan siitä valtavasta työstä, mitä kesäkuukausien eteen Kesäheinässä on tehty. Tai kyllä on sittenkin – ravintolassa käyneinä, kokemuksen kautta voidaan alleviivata: Ravintolan asiakaslähtöisyys reippailla paikallisilla nuorilla, heidän perehdytyksensä työhön ja ammattiylpeyden sisäistäminen osana vastuuta näkyy positiivisesti läpi ruokasalin puolella. Ja tuo yhdessä tekeminen: paikalliset raparperit on oiva esimerkki siitä, miten kylän ihmisiä voidaan yhdistää huomaamatta paikkakunnan helmen toimintaan.
Makuhermoja alkoi jo syyhyttää. Taidekeskus Salmelan slogan ”Avaa aistit kauneudelle” on kyllä mahdollista tässä ihmeellisessä miljöössä. Kannattaa siis tulla Mäntyharjulle aistit avoinna!
Taidekeskus Salmela – Sydämellisesti tervetuloa
Marja Pulkkinen ja Tuire Toivola, vapaaehtoiset ruokaviestijät, Uudistuva ja kasvava Etelä-Savon ruoka-ala – URAKKA -hanke