Hyväkuntoiset kotona asuvat ikäihmiset eivät tiedä tarjolla olevista, kotiruokailua tukevista palveluista. Tämä käy ilmi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) selvityksestä, jossa kohderyhmänä olivat kotona asuvat ikäikäihmiset, jotka eivät vielä käyttäneet kotiateriapalvelua.

Selvityksessä nousee selkeästi esille, että ikäihmiset pyrkivät säilyttämään itsemääräämisoikeutensa mahdollisimman pitkään. Vaikka kaupassa käynti ja ruoanvalmistus saattoivat olla vaivalloista, omasta ruokailusta haluttiin huolehtia mahdollisimman pitkään itse. Ulkopuoliseen apuun tai palveluihin haluttiin turvautua vasta, kun itse ei pärjää.

Yksin jääminen puolison kuoleman jälkeen näytti olevan kriittinen vaihe syömisessä ja ruokahuollon järjestämisessä. Terveyden heiketessä ikäihminen jäi helpommin kotiin. Pyörätuolissa hissittömästä talosta ulos lähteminen ilman apua on mahdotonta. Sisälle kauppaan tai ravintolaan oli hankala päästä rappujen ja muiden liikuntaesteiden vuoksi. Myös se pelotti, että ei osaa toimia oikein ravintolassa tai nykyaikaisessa kaupassa.

Maaseudulla asuvien ikäihmisten haastatteluista nousi esille, että ruokahuollon järjestäminen on osa arjesta selviytymisen kokonaisuutta, johon kuuluu muun muassa talosta huolehtiminen ja pihatyöt. Jos ikäihminen asui kaukana kaupasta tai ruokapaikasta eikä hänellä ollut omaa autoa, hän tarvitsi kyydin. Vaikka kuljetusta olisi ollutkin tarjolla, pitkän matkan istuminen autossa saattoi kipeyttää selän tai polvet ja kylälle lähdettiin yhä harvemmin. Maalla asuvat katsoivat, että heidän on muutettava kyläkeskukseen ja palvelujen piiriin, jos kunto heikkenee. He olivat sitä mieltä, että mikään ateriapalvelujen tuottaja ei heille tule tuomaan aterioita kotiin tai jos tuo, niin hinta on liian kallis.

Asuinympäristöjä, ravintola- ja kauppaympäristöjä tulisi kehittää vanhuksille soveltuviksi ja mahdollistaa näin asiointi kodin ulkopuolella mahdollisimman pitkään. Pienikin aktiviteetti lisää ikäihmisten toimintakykyä ja mielenvirkeyttä. Jotta ruoanvalmistusta voisi jatkaa vielä sen jälkeen, kun omat voimat heikkenevät, ikäihmiset toivoivat apua ruokaostosten tekemiseen, kuten tuotteiden valintaan ja kassahihnalle nostamiseen sekä raskaiden ostosten kotiin kuljettamiseen.

Osa haastateltavista oli jo nyt hakenut tai tilannut kotiin ruokaa tavallisesta ravintolasta ja toivoi, että tämän tyyppisiä palveluita olisi tulevaisuudessa paremmin saatavilla. Mahdollisuus valita itse ravintola ja tilata sen ruokalistalta sopiva ateria, koettiin hyvänä palveluna ja sen uskottiin lisäävän ruokahalua.

Koska suurin osa haastateltavista ei tiennyt, mistä tietoa kotiin tuotavista aterioista sai tai mihin heidän tulisi ottaa yhteyttä, tulisi ruokapalveluista tiedottaa enemmän, esimerkiksi kotivierailulla. Samalla tulisi selville kokonaistilanne kotona ja ikäihminen voisi kysyä epäselvistä asioista kasvotusten helpommin kuin puhelimessa. Ikäihmiset eivät välttämättä enää vastaa puhelinsoittoihin huijauspuheluista varoittelun takia.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on mukana valtakunnallisessa Vationeuvoston rahoittamassa Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä -hankkeessa.

Paula Mäkeläinen, TtT, yliopettaja, Terveysala ja Riitta Tuikkanen, ETL, yliopettaja, Matkailu- ja ravitsemisala, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkeli