Luota, mutta todenna, sillä kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää.
Tämä jäi erityisesti mieleen hollantilaisen pörssilistatun vähittäiskauppayrityksen Aholdin laatujohtajan Anita Scholte op Reimerin puheenvuorosta Food Fraud Symposiumissa Wageningenin yliopistolla kesäkuussa 2016. Scholte op Reimerin mukaan HACCP-koulutus (Hazard Analysis of Critical Control Points) ei ole riittävä ruokaväärennöstapausten havaitsemiseen. Siksi Aholdilla on käytössä HACCP:n lisäksi TACCP (Threat Analysis Critical Control Points) ja VACCP (Vulnerability Analysis Critical Control Points) järjestelmät. Lisäksi ko. valvontatyöhön on resursoitu erikseen oma auditoija. Luomutuotteet Anita Scholte Op Reimer luokittelee korkean riskin tuotteiksi. Luomukampanjoiden aikaan Aholdin sisäänostajat ovat valppaina. Suuren kysynnän tyydyttäminen ja pelko joutua tarjoamaan sisäänostajalle ”ei-oota” voi houkutella tavarantoimittajaa myymään tavanomaista luomuna.
Lisäjärjestelmiä käyttöön
Ylitarkastaja Jussi Peusa Eviran tuoteturvallisuusyksiköstä toteaa olevansa Scholte op Reimerin kanssa samaa mieltä siitä, että pelkästään HACCP-koulutus ja HACCP-periaatteen soveltaminen ei riitä tunnistamaan mahdollisia ruokapetoksista aiheutuvia vaaroja. Itse asiassa HACCP-järjestelmää ei ole siihen Peusan mukaan alun perin suunniteltukaan. Monet globaalit elintarvikeyritykset laajentavatkin elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmäänsä Aholdin tapaan VACCP- ja TACCP-lisäjärjestelmillä, jotta yrityksen toimintaan kohdistuvat ruokapetokset havaittaisiin ajoissa ja ennakoiden.
Euroopan yhteistyöverkko paljastaa
Peusan mukaan eri viranomaisten kesken VACCP:sta tai TACCP:sta ei ole Suomessa vielä juuri keskusteltu, mutta itse hän pitää VACCP:ia Suomen lähtökohdat huomioon ottaen ”nopeammin jalkautuksen tarpeessa olevana”. Elintarvikeväärennösten ja -petosten ennaltaehkäisy ja tunnistaminen vaatii myös viranomaisilta uudenlaisia, perinteisestä elintarvikevalvonnasta poikkeavia työtapoja ja valvontamenetelmiä ja myös entistä tehokkaampaa eri viranomaisten välistä yhteistyötä. Vuonna 2013 aloitettiin säännöllinen tiedonvaihto ruokaväärennöksistä Food Fraud Networkin (FFN) kautta EU:n jäsenmaiden kesken ja tähän mennessä ruokapetoksia on raportoitu yli 200. Informaation välittämisen parantamiseksi ja yhteistyömuotojen tehostamiseksi onkin Peusan mukaan tehty Evirassa ahkerasti työtä kuluneen vuoden aikana.
Kaikkea väärennetään
Symposiumissa kävi ilmi, että eniten väärennetään ja muokataan yrttejä ja mausteita, oliiviöljyä, kalatuotteita, maitotuotteita, lihatuotteita, kasvirasvoja, pähkinöitä, hunajaa ja mereneläviä. Eli siis lähes kaikkia elintarvikkeita. Eräs mielenkiintoinen ruokaväärennöksiin ja erityisesti mausteisiin liittyvä ympäristö on nettimyynti. Belfastilaisen Queensin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan nettimyynnissä liikkuvista oreganomausteista jopa 24 % ei ole sitä mitä luvataan. Oreganosta liikkuu jopa 100 % väärennöksiä, jolloin oreganona on saatettu myydä esimerkiksi kuivattuja oliivipuun lehtiä.
Jos puuroriisi kelluu, on se muovia
Ruokaväärennösten määrä globaaleilla elintarvikemarkkinoilla on kasvussa. Väärennösten aiheuttaman rahallisen menetyksen arvo on n. 30-40 mrd US dollaria vuosittain. Kuluttajan kannalta huolestuttavaa on, että yhä useammin väärennösten taustalla on organisoituneita rikollisryhmiä. Eikä näitä ryhmiä kiinnosta yhtään väärennösten elintarvikekelpoisuus. Muovi ja erilaiset muovihartsit ovat osoittautuneetkin varsin näppäriksi materiaaleiksi ruokaväärennöksiä tehtailtaessa. Vuonna 2011 Etelä-Koreassa raportoitiin väärennetystä riisistä, joka oli tehty perunatärkkelyksestä ja muovista. Väärennöksen aitous viimeisteltiin riisiaromilla. Varsin aidontuntuinen keräkaali ja kananmuna syntyvät muovista myös. Muovipussien uusiokäyttö ja kierrätys kunniaan, mutta ei tällä tavalla.
Marjo Särkkä-Tirkkonen
Helsingin yliopisto/Ruralia-instituutti