Virpi ja Antti Häkkisen Koivurannan Lomamökit yritystä ympäröi siistit laidunnetut metsäalueet. Tilan kolmikymmenpäinen suomenkarja pitää huolen 60 hehtaarin perinnebiotooppialueesta. Karjanhoidosta tulee merkittävä osa yrityksen tuotosta yhdessä lomamökkien vuokrauksesta kanssa. Niiden oheen Virpi ja Antti ovat kehittäneet oman tilan maidon jatkojalostusta ja lihan suoramyyntiä sekä ruokamatkailuun liittyviä oheispalveluita.

Koivurannan tilan nykyisen isännän Antti Häkkisen isovanhemmat Aino ja Sulo Häkkinen raivasivat ja rakensivat tilan ensimmäiset rakennukset 1930-luvun puolivälissä Nykälän Kylään Haukivuorelle. Ensimmäiset lehmät olivat suomenkarjaa. Maidontuotantoa kehitettiin tilalla ja tuotannossa oli eri rotuista lypsykarjaa. Virpi ja Antti Häkkiselle tila siirtyi Antin vanhemmilta Liisa ja Tauno Häkkiseltä sukupolvenvaihdoksessa vuonna 1994.

Siirtyminen takaisin suomenkarjaan alkoi vuonna 2007. Pikkuhiljaa määrää kasvatettiin ja kokonaan Suomenkarjaan Häkkiset siirtyivät vuonna 2017.

”Muista lypsykarjaroduista oli jalostuksen myötä tullut niin isoja, etteivät ne oikein mahtuneet meidän parsinavettaan. Meillä oli paljon metsälaituimia, joiden hoitoon suomenkarja on parhaimpia”, Virpi Häkkinen kertoo.

Koivurannassa on 20 emolehmää ja kymmenkunta nuorta karjaa. Rotuina on itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä, länsisuomenkarjaa ja pohjoissuomenkarjaa eli lapinlehmiä. Häkkiset ovat luopumassa länsisuomenkarjasta, koska on helpompi hoitaa siemennykset, kun ei ole niin montaa rotua.

Vanhemmat aloittivat mökkivuokrauksen

Koivurannan Lomamökkien alkusysäys ajoittuu liki 40 vuoden päähän, kun Antin vanhemmat Liisa Ja Tauno Häkkinen aloittivat mökkien vuokrauksen. Tuolloin he rakensivat ensimmäisen vuokramökin Männyn, joka sai seurakseen Koivun viisi vuotta myöhemmin. Virpi ja Antti Häkkinen eivät ole rakentaneet uusia mökkejä, vaan mökkejä on lisätty ostojen kautta. Tällä hetkellä Koivurannan Lomamökeillä on vuokrauksessa kuusi talviasuttavaa mökkiä, yksi kesäasuttava ja yhtä remontoidaan parhaillaan. Lähin vuokramökki, tilan entinen päärakennus, sijaitsee aivan pihapiirissä, kauimmainen on parin kilometrin päässä.

”Ostamme remontointia vaativia mökkejä, joita sitten kunnostamme itse mieleiseksemme. Remontoinnissa on otettu käyttöön uudempaa tekniikkaa. Parille viimeiselle mökille on muun muassa asennettu alipaineella toimiva WC-istuin, joka käyttää huuhteluun vain puoli litraa vettä, mikä tuo säästöä jätevesien tyhjennykseen”, Antti Häkkinen kertoo.

Häkkiset vastaavat itse remontoinneista, joka onnistuu hyvin suomenkarjan hoidon kanssa. Mökin korjauksen lisäksi tällä hetkellä Häkkiset rakentavat myös tilan omista puista rantasaunaa.

Maidosta artesaanijuustoja ja jäätelöä

Maidonjalostus on kiinnostanut Virpi Häkkistä ja hän on valmistanut leipäjuustoa jo pitkään. Kun Häkkisten tilalla oli siirrytty kokonaan suomenkarjan pitoon, niin Virpi päätti suorittaa maidonjalostuksen ammattitutkinnon Hämeenlinnan Meijeriopistossa.

”Menin opiskelemaan erityisesti juustojen valmistusta. Opiskeluissa oli mahdollista perehtyä myös jäätelön valmistukseen. Jäätelö on tuotteena helpompi, kun sen voi valmistaa pakkaseen etukäteen. Juustoissa on lyhyemmän säilytysajat”, Virpi Häkkinen kertoo opiskeluistaan.

Maidonjalostusta varten Häkkisten navetassa on pienoislypsyasema, jossa voi lypsää parressa 1-3 lehmää. Lypsettävä lehmä erotetaan illalla vasikastaan ja lypsetään aamulla. Maitoa ei tarvitse jäähdyttää, kun se jalostetaan saman tien. Häkkisten kodin keittiö on hyväksytty elintarvikehuoneistoksi, jossa Virpi valmistaa jäätelöt ja juustot.

Jäätelön valmistuksessa massa tehdään lypsypäivänä ja seuraavana päivänä se maustetaan ja pakastetaan pikapakastimessa. Valmistuksen lomassa Virpi käy keräämässä jäätelöön marjat tai hankkii ne Taikapuusta. Jäätelö pakataan 250 g ja 100 ml pakkauksiin. Koivurannan jäätelöä voi nauttia Haukivuorella vaikkapa Rustiikka Kahvilassa ja kesäisin sataman kioskissa sekä Pöyhölän Pappilassa Pieksämäellä.

Juustoina valmistuu valkohomejuustoa, halloum-tyyppistä grillijuustoa sekä smetanaa. Kaikki jalosteet ovat käsin tehtyjä artesaanituotteita.

Ruokamatkailutuotteet oheispalveluna

Virpi Häkkinen on tuotteistanut jäätelönvalmistuksen myös ruokamatkailutuotteeksi. Asiakas pääsee Virpin kanssa lypsylle ja valmistamaan jäätelöä. Päivän päätteeksi asiakas saa mukaansa itse tekemäänsä jäätelöä.

Majoittujat voivat tilata aamiais- tai päivälliskorin vuokramökkiin. Korien sisältö on pääosin tilan omia tuotteita ja raaka-aineita. Päivälliskorissa on mm. suomenkarjan jauhelihasta tehdyt paistovalmiit pihvit.

Maaseudun elämästä kiinnostuneille on tarjolla Paimenlomat-tuote. Pihapiirissä sijaitsevassa Pihlaja-vuokramökissä majoittuja pääsee tutustumaan opastettuna maatilan elämään. Tarjolla on tietoa eläimistä, voi kerätä kananmunat kanalasta ja erikseen vielä osallistua lypsyyn.

Koivurannan Lomamökkien tuotteita on myynnissä info-pisteen yhteydessä olevassa pienessä myyntitilassa. Asiakkaina ovat niin omien kuin lähiseudun muiden vuokramökkien majoittujat sekä kyläläiset. Myynnissä on myös muita perustuotteita kuten kahvia, suklaata ja laastaria, sillä matkaa lähimpään kauppaan Haukivuorelle on 24 kilometriä.

Hyvät kotisivut markkinoinnin perusta

Koivurannan Lomamökkien kotisivut ovat hyvät ja toimivat. Niiden ylläpidosta vastaa Virpi ja Antti Häkkisen tytär Susanna, joka työskentelee markkinointitehtävissä. Kotisivuista on kieliversiot englanniksi, saksaksi ja venäjäksi. Venäjä oli yrityksen pääasiallinen markkinointikohde ennen koronaa ja muita kriisejä.

”Koronan aikaan kotimaiset matkailijat löysivät kotimaan mökit ja vuokrauksia oli mukavasti. Syksy näyttää vähän hiljaisemmalta, kun suomalaiset suuntaavat ulkomaille. Aiemmin venäläisten asiakkaiden myötä uusi vuosi oli täyteen varattu. Nyt kotimaisten asiakkaiden varaukset ovat keskittyneet jouluun”, Antti Häkkinen kertoo.

Koivurannan Lomamökkien tarjonnasta pari mökkiä on booking.com-palvelun kautta vuokrattavissa. Markkinointia on tehty myös google-mainonnan kautta ja lehti-ilmoittelua ollut Saksan suuntaan.

Teksti: Taina Harmoinen, URAKKA-hanke, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Kuvat: Antti Häkkinen, Susanna Rouvinen ja Taina Harmoinen

Mitä sinulle tulee mieleen Kesäheinästä? Soiko mielessäsi laulu vai piirtyykö verkkokalvoillesi kuva liehuvista verhoista? Vai kuljettaako nimi sinut Etelä-Savon Mäntyharjulle? Kaikki mielikuvat ovat oikeita ja todellisia, mutta konkreettisen kosketuksen Kesäheinään saat, kun saavut Mäntyharjuun Taidekeskus Salmelan ympäristöön ja teet niin kuin miljöö sitä jo ”käskyttää”: Avaa aistit kauneudelle.

Mutta mikä se Ravintola Kesäheinä oikeastaan on? Kävimme ottamassa asiasta vähän selvää, kun aika on vielä rauhallinen. Kuukauden päästä tilanne ravintolassa onkin jo aivan toinen, kun kauden avajaisia vietetään 11.6.2022.

Kesäheinä on Mäntyharjun kirkonkylän vanhassa osuuskaupan talossa toimiva ravintola, joka on tarjonnut vuodesta 2002 lähtien niin Taidekeskus Salmelan kävijälle kuin muillekin kylällä pistäytyjälle maukasta lounasta ja laadukkaita kahvilatuotteita viehättävässä ympäristössä. Ravintola verhoutuu suloiseen vaaleanpunaiseen puuverhoiltuun rakennukseen, jonka sisältä löytyy todellinen tilaihme sille kaikelle ihmismäärälle, joka kesän aikana ravintolan antimista nauttii.

Vatsan täytettä ja vähän muutakin

Mistä vieraat, kuten sinä ja minä, pääsevät nauttimaan, kun astumme ravintolaan? Ravintolan päällikkö Susanna Nupponen iloisesti ja ylpeästi kertoo, että tulevan sesonkikauden ruokapöytä nostaa esiin makuja, jotka olemme saattaneet unohtaa, kadottaa tai emme ole koskaan niitä osanneet tunnistaa. Mitä ihmettä? Mistä mauista on kyse?

Jutellessamme lisää, selviää, että lounaspöydästä löytyy perusjuureksia eli porkkanaa, punajuurta, kurkkua, tomaattia, vihreää salaattia – värikylläisyyttä siis, jota väritetään lisää erilaisilla elementeillä ja vastakkaisuuksilla makuhermojen avaamiseksi. Pöytään on uinut myös kalaa eri muodoissa – perinteinen silli kuuluu ruokapöydän klassikkoon lohta unohtamatta. Lihan fanittajat löytävät pöydästä possua. Siis voisi sanoa jo tässä kohtaa, että jokaiselle jotakin, erikoisruokavaliokoulukuntaa unohtamatta. Mitä löytyy sitten kyytipojaksi ruoan kanssa?

Mennään perinteisellä vesi, kotikalja-linjalla, mutta mitä ihmettä? Sieltähän löytyy myös raparperimehua? Kyllä vain, paikallisten asukkaiden takapihalla kasvaneet raparperit ovat päätyneet Kesäheinän lounaspöytään juoman ja kiisselin muodossa. Raparperin tarina ei ole mikään tavallinen ostoskeikka tukkuun vaan yhteisöllinen kutsu paikallisille päästä ”eroon” tuosta jokaisen takapihan hyötykasvin valtavista kasvustoista ja saattaa ne ravintolan hyötykäyttöön. Mainio tapa yhdistää paikallisuus. Jatkuuko raparperin tarina myös tänä kesänä ja mitä uutta paikallista – ”aavistus” hapokasta – voi bongata? Tyrni, tuo jalo aisteja kutkutteleva vitamiinipommi on löytänyt tiensä ravintolan listalle – sen voimme jo luvata tässä vaiheessa.

Entä kahvilan puoli – vieläkö masussa on tilaa kupilliselle kahvia kera leivoksen? Kesäheinän bravuuri on pitkään ollut suklainen flyygelileivos, mutta nyt se on saamassa seuraa saksofonista. Vielä ei ole varmuutta, missä muodossa tuo soitin vitriinissä soi, mutta virittäminen siihen suuntaan on jo aloitettu. Unohtamatta tietenkään itsetehtyjä korvapuusteja.

Pitkäjännitteistä taustatyötä asiakkaan hyväksi

On pakko myöntää, että Susannaa kuunnellessa tuli nälkä. Ei ainoastaan siitä syystä, että päivällä tuli syötyä ohkaisesti. Susannaa kuunnellessa tuli kieltämättä sellainen olo, että talven aikana tehty iso suunnittelutyö uudistuvan lounaspöydän eteen on pakko saada kokea kesällä. Ravintolan keittiön pienessä takahuoneessa  on ”fläppitaulu” Kesäheinän arvoista:  ”Asiakaslähtöisyys, laatu, turvallisuus, vastuullisuus, yhdessä tekeminen”. Nuo arvot toteutuvat ravintolan toiminnassa.

Satunnaisella turistilla ei ole tietoakaan siitä valtavasta työstä, mitä kesäkuukausien eteen Kesäheinässä on tehty.  Tai kyllä on sittenkin – ravintolassa käyneinä, kokemuksen kautta voidaan alleviivata: Ravintolan asiakaslähtöisyys reippailla paikallisilla nuorilla, heidän perehdytyksensä työhön ja ammattiylpeyden sisäistäminen osana vastuuta näkyy positiivisesti läpi ruokasalin puolella. Ja tuo yhdessä tekeminen: paikalliset raparperit on oiva esimerkki siitä, miten kylän ihmisiä voidaan yhdistää huomaamatta paikkakunnan helmen toimintaan.

Makuhermoja alkoi jo syyhyttää. Taidekeskus Salmelan slogan ”Avaa aistit kauneudelle” on kyllä mahdollista tässä ihmeellisessä miljöössä. Kannattaa siis tulla Mäntyharjulle aistit avoinna!

Taidekeskus Salmela – Sydämellisesti tervetuloa

Marja Pulkkinen ja Tuire Toivola, vapaaehtoiset ruokaviestijät, Uudistuva ja kasvava Etelä-Savon ruoka-ala – URAKKA -hanke