Ajankohtaista
Xamk panostaa järvikalaan
27.02.2018 Ajankohtaista, Blogi, Uutinen | Kirjoittanut: TainaKaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ottaa vahvan roolin Etelä-Savossa järvikalan käytön edistämisessä. Järvikalan tuotekehitystä, logistiikkaa, saalistietojen sähköistä ilmoittamista, kannattavaa kalataloa, uudenlaisia järvikalan myyntitapoja sekä elämyksellistä kalastusmatkailua kehitetään Xamkissa neljässä eri hankkeessa. Henkilöstön kalatalousosaamista on vahvistettu myös palkkaamalla uusia asiantuntijoita.
-Järvikalan tuotekehitystä on tehty lukuisissa hankkeissa niin Etelä-Savossa kuin eri puolilla Suomea. Kehitetyt tuotteet ovat saaneet hyvän vastaanoton ja kuluttajat, vähittäiskauppa ja ammattikeittiöt ovat valmiita niiden käyttöön. Tuotannon kaupallistaminen on kuitenkin ollut haasteellista. Xamkissa käynnistyvissä kalahankkeissa kehitetään toimintaa koko kalaketjussa saaliista aina kuluttajan lautaselle asti, tutkimuspäällikkö Teija Rautiainen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta kertoo.
Särkikalojen kalastus poistaa vesistöstä ravinteita, vähentää rehevöitymistä ja hoitaa kalakantoja. Syystäkin ekologisen maineen saaneita särkikaloja halutaan käyttää enemmän elintarvikejalostuksessa. Jalostuksen ongelma on ollut tarvittavan särkikalan tasainen ja riittävä saatavuus sekä jalostustoiminnan kannattavuus.
Näihin ongelmiin haetaan ratkaisua Nostetta särkikaloista – vajaasti hyödynnetyn kalan kalatalo -hankkeessa. Yhteistyössä Itä-Suomen kalatalousryhmän kanssa selvitetään taloudellisesti kannattavan, vajaasti hyödynnettyjä kalalajeja eli lähinnä särkikaloja käsittelevän kalatalon liiketoiminnan mahdollisuuksia. Särkikalojen keräilyn ja kuljetuksen logistiset ratkaisut -hankkeessa puolestaan haetaan uusia ratkaisuja kannattavaan logistiikkaan ja käsittelyprosessissa hyödynnettävään konekantaan.
-Yhä tärkeämmäksi on tullut ruoan jäljitettävyys. Järvikalan jäljet – saalistietoa ja kestävyyttä -hankkeessa hyödynnetään Xamkin kehittämää Järvikala.fi –mobiilisovellusta, jolla järvikalan reitti ja lämpötilahistoria voidaan jäljittää kalastajalta myyntipaikalle saakka. Sovellusta kehitetään ammattikalastajan työkaluksi pakollisten saalistietojen ilmoittamiseen viranomaisille, Teija Rautiainen kuvaa. Samalla selvitään myös, voidaanko näitä tietoja käyttää sisävesikalastuksen kestävyyden todentamisessa.
Myös uudenlaisia myyntikanavia etsitään järvikalalle, kun Fisu-postilla laitetaan järvikalat liikkeelle. Hankkeessa kartoitetaan järvikalan myyntimahdollisuuksia ja muun muassa pilotoidaan Fisu-postien eli järvikalan myyntikonttien toiminta.
Kalastusmatkailu on vesistörikkaassa Itä-Suomessa suosittu matkailun ohjelmapalvelu. Fish & Eat –hankkeessa kehitetään kalastusmatkailun ruokatuotteita.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kalataloushankkeiden rahoittajina ovat Sitra, Etelä-Savon maakuntaliitto ja ELY-keskus/ Itä-Suomen kalatalousryhmä, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto.
Taina Harmoinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Luomun suosio jatkaa kasvuaan
21.02.2018 Ajankohtaista, Blogi, Uutinen | Kirjoittanut: Taina
Pro Luomun uusien tilastojen mukaan luomun myynnin kasvu Suomessa jatkuu edelleen. Viime vuonna luomutuotteita myytiin päivittäistavarakaupassa 309 miljoonalla eurolla, mikä oli 13 % edellisvuotta enemmän. Vähittäiskaupan elintarvikemyynnistä 2,3 % on luomua.
Luomun myynti lisääntyi viime vuonna lähes kaikissa tuoteryhmissä. Suhteellisesti eniten kasvoi luomumehujen ja -mehukeittojen, kuumien juomien eli erityisesti luomukahvin sekä luomujogurttien ja muiden maitopohjaisten luomuvälipalojen myynti.
– Vahvan kasvun takana ovat sekä kuluttajatrendit että uudet tuotteet. Parhaimmillaan ne osuvat yhteen, jolloin uutuustuote nostaa koko tuoteryhmän myyntiä, Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila huomauttaa.
Myös tuoreen luomulihan myynti lisääntyi paljon, mikä selittyy luomujauhelihan hyvällä menekillä. Niin ikään luomun myynti lisääntyi reippaasti hedelmien ja vihannesten sekä kananmunien tuoteryhmissä.
Korkein markkinaosuus luomutuotteilla on kasviöljyissä, joissa myydyistä kasviöljyistä 20 % on luomua (arvosta mitattuna). Kananmunien tuoteryhmässä luomun osuus on noussut 17 %:iin.
Suurimmat luomutuoteryhmät olivat viime vuonna samat kuin aiemmin: eniten luomuna myydään hedelmiä, maitoa ja muita nestemäisiä maitotuotteita sekä vihanneksia. Nämä kolme tuoteryhmää vastaavat yli kolmanneksesta kaikesta luomumyynnistä.
Jotta asiakkaan ostoskoriin tulisi mahdollisimman paljon kotimaisia luomutuotteita, pitää myös luomutuotannon kasvaa Suomessa. Alkutuotannon luomutoimijoita oli 4665 vuonna 2017 (vuonna 2010 määrä oli 4022). Kasvua oli vajaa 4 % edellisvuodesta ja osuus koko maan aktiivitiloista oli 9,5 %. Etelä-Savossa luomutoimijoita oli 267, mikä on hieman vähemmän kuin vuonna 2016. Etelä-Savon tiloista 10,7 % oli luomutiloja. Luomumaitoa lypsetään 154 tilalla 9128 lehmästä. Luomulehmiä on 700 enemmän kuin vuonna 2016. Luomukananmunista vastaa 51 tilaa 231 300 kanalla, joita on luomutuotannossa 27 500 enemmän kuin edellisvuonna.
Etelä-Savon luomuvihannesten tuotanto on valtakunnallisesti merkittävää. Luomukaalin tuotannossa Etelä-Savo komeilee tilastojen ykkösenä. Suomen 30 luomukaalihehtaarista 12,5 hehtaaria on Etelä-Savossa. Myös luomuporkkanaa ja –sipulia viljellään paljon Etelä-Savossa.
Suomen peltopinta-alasta luomutuotannossa ja siirtymävaiheessa on tällä hetkellä 11,4 %. Vaikka luomupeltoala on kasvanut tasaisesti koko 2010-luvun, niin nykyisellä kasvukäyrällä ei tulla pääsemään hallituksen vuonna 2014 julkaiseman luomualan kehittämisohjelman tavoitteeseen, että viljellystä peltoalasta 20 % on luonnonmukaisessa tuotannossa vuonna 2020.
Taina Harmoinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Keittiöiden yhteiskäyttö toimii Tanskassa – toimisiko Suomessakin?
09.02.2018 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaToimistotiloja on vuokrattavissa, samoin varastoja, autotalleja, korjaushalleja. Kuukausivuokrauksen lisäksi tiloja voi vuokrata myös tuntiperustaisen käytön mukaan. Saataisiinko tätä samaa toimintamallia myös keittiötiloihin eli tilapäisesti käyttöön perustuen vuokraukseen?
Tilapäisesti vuokrattavista elintarvikejalostustiloista ei juurikaan näe ilmoituksia. Tiloja toki meillä on. Esimerkiksi koulujen keittiöt ovat usein käytössä aamupainotteisesti ja vain viitenä päivänä viikossa. Monet koulujen keittiöistä ovat vielä koululaisten kesäloma-aikaan kokonaan tyhjillään. Vuokrattavista elintarvikehuoneistoista olisi paljon apua pienille jalostajille, joilla jalosteiden valmistus on kausiluontoista esimerkiksi marjojen jalostajat. Uutuustuotteiden kehittäjät puolestaan tarvitsisivat tuotekehitystiloja ennen kuin ryhtyvät rakentamaan omia tuotantotilojaan. Tilojen vuokrauksesta olisi toki hyötyä omistajille, kun ulkopuolisesta käytöstä saa vuokratuloja.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ylemmän restonomitutkinnon opiskelijoita kävi opettajansa Riitta Tuikkasen johdolla tutustumassa Köpenhaminassa Papiröenin Street Food Market -toimintaan sekä Mia Maja Hanssonin Cph Food Space ja Kitchen Collective yrityksiin, jotka muun muassa välittävät tyhjillään olevia keittiötiloja.
– Mia Maja Hansson kertoi meille, että aluksi yritykset kokivat omat tilansa olevan koko ajan käytössä, yliopettaja Riitta Tuikkanen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta kertoo opintoretken annista.
– Kun toimintoja ryhdyttiin tarkemmin analysoimaan, niin vapaita tiloja löytyikin.
Mia Maja Hansson esitteli kahden yrityksensä toimintaa: vuonna 2016 perustettua Food Spacea ja pari vuotta pidempään toiminutta Kitchen Collectivea. Kitchen Collective välittää tiloja pienyrittäjille tyhjinä olevista keittiöistä. Jos ravintola avaa ovensa vasta illalla, on sen keittiö käytettävissä aamupäivisin. Koulujen opetuskeittiöt ovat usein iltaisin vapaana, jolloin niitä voidaan hyödyntää tehokkaammin Kitchen Collectiven välityksellä.
Kitchen Collectiven etuna on yrittäjän näkökulmasta se, että yritys maksaa vain keittiön konkreettisesta käytöstä. Tällöin yrittäjällä on mahdollisuus kehittää, testata ja kokeilla uusia tuotteita ilman omaa keittiötä. Kööpenhaminassa toimii paljon pieniä ruokakojuja, joille tämä vaihtoehto on upea mahdollisuus yrityksen menestyksekkääseen toimintaan.
Cph Food Space -yritys auttaa uusia ruoka-alan yrittäjiä vuokraamalla heille toimistotilaa sekä mahdollisuuden kokeilla, kehittää ja maistattaa suunnittelemiaan ruokatuotteita järjestämällä sopivat tilat tähän tarkoitukseen. Food Space auttaa myös uusia yrittäjiä yrityksen perustamisessa tarjoamalla mm. neuvontaa ja konsultaatiota.
(Tekstissä on lähteenä käytetty restonomi (YAMK) opiskelijoiden Auni Nikusen, Riikka Neuvosen ja Merja Tiirikaisen kirjoittamaan artikkelia Kööpenhaminan opintomatkalta. Kuvat: Merja Tiirikainen ja Auni Nikunen)
Taina Harmoinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Etelä-Savon maa- ja elintarviketalous tulevaisuuslasien läpi katsottuna
08.12.2017 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaKesäkuun ja lokakuun aikana Etelä-Savon maa- ja elintarviketalouden toimijat ovat kokoontuneet maaseuturahaston rahoittamassa KILTU2030-hankkeessa pohtimaan seuraavien viidentoista vuoden kehitystä Etelä-Savossa. Maa- ja elintarviketalouden muutosta on viime vuosikymmeninä kuvastanut rakennekehityksen nopea eteneminen. Tilakoko kasvaa ja uutta teknologiaa otetaan käyttöön. Markkinalähtöisyys on lisääntynyt ja EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa vaikuttavat yhä vahvemmin maaseutu-, ilmasto-, ympäristö- ja kauppapoliittiset painotukset. Samalla teknologia- ja rakennekehitys asettaa yrittäjille uudenlaisia osaamistarpeita. Kuluttajien kulutustottumusten ja arvojen muutos sekä tietoisuus luonnonvarojen rajallisuudesta ovat luoneet omat paineensa tuotannon kehittämisessä ja suuntaamisessa.
Toteutetuissa tulevaisuustyöpajoissa lähtökohtana on ollut neljä skenaariota, joilla kullakin on erilaisia vaikutuksia Etelä-Savon elintarvikealan kehitykseen. Kehitysnäkymistä keskusteltaessa skenaarioissa yhdistyy politiikkaan, markkinoihin, tuotantorakenteeseen, teknologiaan ja ympäristöön liittyviä muutosvoimia ja niiden kehityskulkuja.
Maatalous ilmastonmuutoksen hillintätalkoisiin
Hillintäskenaariossa kasvihuonekaasupäästöjen voimakkaat rajoitustoimet vaikuttavat maataloudessa erityisesti kotieläintuotannon toimintaedellytyksiin. Kotieläintiloilla siirrytään kokonaiskestävyydeltään parempiin tuotantojärjestelmiin ja uutta päästöä vähentävää teknologiaa otetaan käyttöön. Näistä syntyy myös kustannuksia tiloille. Lisäksi kasvinviljelytilojen ja kotieläintilojen yhteistyömalleilla kehitetään ratkaisuja mm. ravinteiden parempaan kierrättämiseen sekä eloperäisten maiden monivuotiseen nurmenviljelyyn. Ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeuttamiskeinot nostavat energian hintaa, jonka tuotannossa uusiutuvan energian osuus nousee. EU:ssa siirrytään kohti kansallisen tason tukia, joissa ohjaavana jakokriteerinä ovat mitattavat, ohjeelliset ilmastovaikutukset.
Fossiilisesta uusiutuvaan energiaan
Energiaskenaariossa uudistettu energiapolitiikka vie Suomea energiaomavaraisemmaksi hajautetumman ja bioenergiavaltaisemman energiantuotannon kautta mm. puuta ja biokaasua vahvemmin hyödyntäen. Lisäksi uusiutuvan energian (mm. lämpöpumput, auringosta ja tuulesta tuotettu energia) hybridiratkaisuja on otettu käyttöön julkisohjauksen edistäessä uusia energiaratkaisuja maaseudulla. Maanviljelijät ovat rakentaneet investointituella sekä pitkän aikavälin tuotantotuella uutta liiketoimintaa aiemmin mm. jätteinä pidettyjen maatalouden sivuvirtojen muuntamisella energiaksi ja lannoitteiksi.
Maatalous globaalien markkinoiden puristuksessa
Globaaliskenaariossa EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinat muuttuvat yhä markkinalähtöisemmiksi, minkä seurauksena maataloustukia ja muita maatalouden suojaverkkoja karsitaan. Kaupan vapautumisen vastavoimana protektionismi nostaa päätään. Kahdenväliset talousalueiden sopimukset lisääntyvät, mutta niiden neuvotteluprosessit venyvät. Samanaikaisesti maataloustuotteiden kysynnän ja tarjonnan vaihtelut voimistuvat maailmalla ja äkilliset hintamuutokset aiheuttavat alkutuotannolle ongelmia. Ulkoinen paine vauhdittaa Suomen maatalouden rakennemuutosta, mikä heijastuu tuottavuuden lievänä kasvuna. Tästä huolimatta suomalaisen maatalouden kannattavuus heikkenee. Kotimaisen ruoantuotannon supistuessa Suomi nojaa yhä vahvemmin tuontiruokaan.
Lähiruoka ja monialainen yrittäjyys vetureina
Yrittäjyysskenaariossa Suomen maatalouden kannattavuutta ovat lisänneet teknologinen kehitys, Suomelle suotuisat ilmasto-olosuhteet, maatalouden rakennemuutos sekä elintarvikkeiden kysynnän kasvu maailmalla erityisesti kehittyvien maiden elintason nousun myötä. Suomen maatalouden kokonaistuotanto lisääntyy ja Suomi on elintarvikkeiden nettoviejä erityisesti kasvaneiden Aasian markkinoiden myötä. Myös Pietarin alueen kysyntä on elpynyt erityisesti pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden osalta. Suurin osa elintarvikkeiden viennistä muodostuukin pitkälle jalostetuista ja terveysvaikutteisista elintarvikkeista. Lähiruoka ja pienimuotoinen paikallinen jalostaminen ovat arvossaan ja tärkeä osa turismipalveluissa. Elintarvikkeiden jatkojalostusta täydentää elämys- ja virkistyspalvelujen tuottaminen.
Mitä skenaarioista voi oppia
Työpajoissa olemme työstäneet sekä itse skenaarioita että pohtineet, mitä vaikutuksia niillä on nykyiseen toimintaan. Vaikka ilmastonmuutos näyttää lisäävän suomalaisen maatalouden suhteellista kilpailukykyä pitkällä aikavälillä EU:ssa, politiikalla ja tässä tapauksessa ilmasto- ja energiapolitiikalla on suuri vaikutus elinkeinon kehitykseen. Maailmankaupan vapautumiskehityksen etenemisessä on tämän päivän silmin katsottuna enemmän esteitä kuin edistäviä tekijöitä. Suomen on kuitenkin mahdollista lisätä koko elintarvikeketjun kannattavuutta hyödyntämällä elintarvikemarkkinoilla ja elintarvikkeiden kulutuksessa tapahtuvia muutoksia. Tietoisuus maailmalla ruoan terveys- ja hyvinvointivaikutuksista tulee näkymään terveysvaikutteisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden kasvavana kysyntänä. Se avaa mahdollisuuksia myös vientimarkkinoilla ja tarjoaa mahdollisuuksia kohentaa yritysten kannattavuutta ja siten edistää myönteistä kehitystä maaseudulla sekä maa- ja elintarviketaloudessa.
Kirjoitus perustuu Maaseuturahaston rahoittaman ”Kilpailukykyinen ja uusiutuva elintarvikeala Etelä-Savossa 2030” hankkeen nykytila-analyysiin. Hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, Luke (koordinaattori) sekä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.
Pasi Rikkonen, Luonnonvarakeskus
Hanna-Maija Väisänen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti
Ugly is the new beautiful – ajatuksia ruoasta tunteella ja vähän järjelläkin
20.11.2017 Ajankohtaista, Blogi, Uutinen | Kirjoittanut: TainaFood Camp Finlandin järjestämässä Food & Talk 2017 -tilaisuudessa pohdittiin ruokailua ja sen tulevaisuutta ”muuttuvan kulttuurin ja kiinnostavimpien ilmiöiden ja innovaatioiden kautta”.
Itsestään titteliä ”eating designer” käyttävä hollantilainen muotoilija Marije Vogelzang on tehnyt merkittäviä ja kantaa ottavia ruokailuteoksia ympäri maailmaa viimeiset 17 vuotta sloganinaan ”Eat love”. Ruoka itsessään on Vogelzangin mielestä jo täydellisestä designia. Ihmisten tulisikin käyttää ruokaan ja sen muotoihin ja makuihin tutustuessaan niitä työkaluja ja välineitä, joita jokaisella on helposti ulottuvilla: huulia, suuta ja käsiä. Esimerkiksi lapsia Marije Vogelzang on tutustuttanut uusiin makuihin ja vihanneksiin siten, että vihannespaloista lapset ovat saaneet syöden muotoilla itselleen koruja, silmälasit tai mitä mielikuvitus on vain antanut myöten. Yleensä Vogelzangin teoksissa päämääränä onkin vedota tunteisiin ja luoda tapahtumasta osallistujille merkityksellinen.
Trendikkyyttä ruokiin tuo nyt pyöreät muodot, musta väri, suussa elävä tai liikkuva ruoka, maa-ainesta muistuttava ruoka ja ylipäänsä yllättävät tekstuurit. Tulossa on myös nieltäviä parfyymejä. Näin listasi trendejä ruokafuturologi Morgaine Gaye Lontoosta. Morgaine Gaye tarkastelee ruokaa sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta, geopoliittisesta sekä trendien ja brändäämisen näkökulmasta. Seuraava globaalisti merkittävä trendituote on Gayen mukaan vesi. Jo nyt erilaisia vesiä myydään design-pulloissa ja itse vesi voi olla peräisin esimerkiksi jäävuoresta tai maustettu kultahipuilla.
Tiedotemaiset ja rationaaliset mainokset ovat suomalaisen mainonnan arkipäivää mainostoimisto Folkin toimitusjohtaja Tommi Laihon mukaan. Laiho itse haluaisi viedä mainontaa tunteisiin vetoavien tarinoiden suuntaan, mutta painotti esityksessään, että tarina ei ole kuitenkaan satu. Luottamus tuotteeseen on ansaittava tekemällä sen mitä lupaa. Suomalaisella ruoalla on Laihon mukaan kaikki edellytykset kansainvälisiksi menestystarinoiksi, kunhan markkinointi saadaan ruoan laadun kanssa samalle tasolle.
Seuraavan kerran Food & Talk -tapahtuma järjestetään 18.-19.5.2018 Helsingissä. Teemana on edelleen muutos: mikä muuttuu ja miksi, ketkä muutoksia tekevät ja kuinka muutokset tulevat vaikuttamaan niin yritysten kuin tavallisten kuluttajien arkeen ja elämään.
Marjo Särkkä-Tirkkonen, Helsingin yliopisto – Ruralia-instituutti
Taina Harmoinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Foodrunnerit – edelläkävijöitä ja vaikuttajia
10.11.2017 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaKantar TNS Suomi on tutkinut ruoka-alan kuluttajatrendejä. Kantarin Foodrunners 2017 -tutkimuksessa lähtökohtana oli löytää ne kuluttajat, jotka pystyvät vaikuttamaan muihin. Keitä he ovat, keihin he vaikuttavat, missä kanavissa ja miten, mistä he hakevat inspiraatiota ja millaisia ovat heidän mieltymyksensä, arvonsa ja asenteensa?
Kantarin tutkimukseen haastatelluista noin neljäsosa oli ns. edelläkävijöitä, mutta vain n. 9 % määriteltiin vaikuttajakuluttajiksi eli foodrunnereiksi. Erityisesti näiden vaikuttajakuluttajien kulutuskäyttäytyminen kiinnostaa nyt yrityksiä, sillä on arvioitu olevan kolme kertaa arvokkaampaa tavoittaa vaikuttajakuluttaja kuin peruskuluttaja.
Tyypillinen vaikuttajakuluttaja eli foodrunner on parisuhteessa, asuu kaupungissa ja on korkeasti koulutettu. Foodrunnereita löytyy kaikista ikäryhmistä ja heistä 64 % on naisia. Foodrunner kokeilee mielellään uutuuksia ja keskustelee näistä aktiivisesti useiden henkilöiden kanssa. Hän vaikuttaa muiden mielipiteisiin ja saa muut kokeilemaan uusia vaihtoehtoja. Foodrunner osaa antaa neuvoja ja vinkkejä liittyen resepteihin, ruokatrendeihin, ravintoloihin ja viineihin. Ideat ja inspiraatiot löytyvät ruoka-alan nettisivuilta, sosiaalisesta mediasta ja blogeista. Myös aikakauslehtiä, keittokirjoja ja TV:n ruokaohjelmia selataan. Alle 40-vuotiaiden foodrunnereiden lahjatoive on laadukkaat ruoanlaittovälineet, uusi astiasto tai lasisto.
Vaikuttajakuluttajaa kiinnostavia ruokatrendejä ovat satokausiajattelu, sokerin vähentäminen, kotimaiset järvikalat, grillaaminen avotulella tai nuotiossa, parvekeviljely ja villivihannekset. Heistä 20 % on mukana ruokaringeissä eli ostaa ruokatuotteet suoraan tuottajilta. Vaikka yhdessäoloa arvostava foodrunner nauttii kotona kokkaamisesta, käy hän mieluusti myös ravintoloissa syömässä. Erityisen mielellään piipahdetaan bistrotyyppisissä paikoissa, joissa on tarjolla aasialaista tai italialaista ruokaa. Myös kotimaisia raaka-aineita käyttävät paikat ja pihviravintolat ovat suosiossa.
Foodrunnerit ovat kulutusvoimaisia ja aktiivisia kuluttajia. Kotimaista ruokatuotantoa arvostetaan ja esimerkiksi ruoan jäljitettävyys ja alkuperä on foodrunnereille hyvin tärkeä ostoperuste. Ja yhteen foodrunnereita kuvaavaan asiaan on monen helppo yhtyä, sillä heidän mielestään elämän parhaisiin asioihin kuuluu vahvasti hyvästä ruuasta ja makuelämyksistä nauttiminen!
Lähde: Tarja Pentilä & Päivi Kauppinen. Foodrunners 2017 –tutkimus. Kantar TNS Suomi. Tutkimus toteutettiin huhti-toukokuun vaihteessa 2017 ja siihen haastateltiin Kantar TNS:n internetpaneelissa 2000 18-75 -vuotiasta suomalaista.
Marjo Särkkä-Tirkkonen, Helsingin yliopisto – Ruralia-Instituutti
Taina Harmoinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Kuvat: iStock, Christiann Koepke/Unsplash
Katsaus Baltian elintarvikemarkkinoihin
11.10.2017 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaRiikassa järjestettiin 6.-8.9.2017 Baltian suurimmat Riga Food 2017 -elintarvikemessut. Ammattilaispäivän 6.9. lisäksi messut olivat avoinna myös kuluttajille.
Näytteilleasettajien joukossa oli sekä isoja toimijoita että pieniä Baltian alueen yrittäjiä. Monilla mailla kuten Unkari, Georgia ja Valko-Venäjä, oli omat osastot. Pohjoismaista mukana oli muutama yritystä, mutta ei erillisiä maiden osastoja. Suomesta mukana oli mm. Paulig.
Toiseen messuhalliin oli koostettu erityisesti pieniä yrityksiä, jotka esittelivät monipuolista Baltian alueen elintarviketuotantoa. Esillä oli mm. erilaisia leipiä, laaja kirjo erilaisia irtoteelaatuja, pienpanimojen käsityöläisoluita sekä viinejä. Tuotteiden esillepanoon oli kiinnitetty paljon huomiota.
Pakkauksissa esiin nousi selkeästi ekologisuus: ruskeaa paperia tai pahvia, lasia, mm. lapsille suunnatut puurot oli pakattu kirjekuorimaisiin pakkauksiin.
Tuotteistettu vesi
Riga Food 2017 –messuilla oli esillä useita vesialan yrittäjiä. Huomio kiinnittyi kauniisti muotoiltuihin pulloihin ja veden brändäykseen.
Islantilainen Aqua Angels –tuotemerkillä myynnissä oleva vesi oli erilaistettu veden pH-arvon mukaan. Aqua Angels -veden pH on 8,8 eli emäksisempi kuin monen muun. Tätä yritys perustelee kotisivuillaan, että ihmisen kehon happopohjainen (pH) tasapaino on dynaaminen hapon ja emästen tasapaino kaikkien ihmisen nesteiden ja solujen sisällä. Kehomme toimii paremmin, kun se on hieman emäksisempi. Kehon ruoansulatus ja aineenvaihduntaprosessit aiheuttavat happaman ympäristön, joka on neutraloitava emäksisillä aineilla. Tähän neutralointiin Aqua Angels tarjoaa avuksi veden. Aqua Angels vesi pakataan tyylikkäisiin pulloihin.
Luomutuotteet hyvin esillä
Luomutuotteista suurin osa oli koottu yhdelle isolle messuosastolle. Esillä oli laajasti erilaisia elintarvikejalosteita marjoista ja kasviksista. Pakkaukset olivat viimeisteltyjä ja tyylikkäitä. Paukkausmerkinnät olivat suurimmaksi osaksi Baltian alueen kielillä. Joissakin oli myös englanniksi.Erilaiset irtoteet olivat näyttävästi esillä Riga Food 2017 –messuilla. Teet olivat kauniisti pakattuja. Kuvassa luomutee luonnonkasveista.
Terveellisyys näkyy tuotteissa
Luomun ohessa hyvinvointi-trendi näkyi esiteltävissä tuotteissa: luomutuotteita, vegaaneille sopivia tuotteita, kylmäpuristettuja mehuja, leipiä, joihin on lisätty kasviksia ja monenlaisia muita tuotevaihtoehtoja näkyi messutuotteissa.
The Primal Pantry valmistaa vegaaniruokavaliota noudattaville sopivia välipalapatukoita, jotka ovat gluteenittomia eivätkä sisällä maitotaloustuotteita. Tuotteita markkinoidaan sopiviksi myös paleoruokavaliota noudattaville.
HeyDay Organic OU:n mehut valmistetaan luomuraaka-aineista kylmäpuristamalla. Mehuja ei pastöroida. HeyDayn mehuja myydään monissa kaupoissa myös Suomessa.
Kasviksista valmistetaan sipsejä sekä kuivattuja kasvisjauheita. Kuvassa mm. raparperista valmistettua jauhetta, jota esittelijä kertoi käytettävän sitruunan tavoin kalaruokien mausteena.
Elintarvikkeet Riikan torin kauppahalleissa
Riikan elintarvikekaupassa tori kauppahalleineen on vielä keskeisessä asemassa, vaikka marketteja onkin rakennettu kaupungin laitamille. Torilla myynnissä on lähes kaikkia muita päivittäistavarakaupan tuotteita paitsi valmiiksi pakattuja elintarvikkeita. Lisäksi torilta saa koko perhe vaatteita sekä erilaisia kulutustavaroita.
Torin yhteydessä on isot kauppahallit, jotka on jaettu eri tuotteille. Lihatuotteet olivat omassa hallissaan niin raa’at kuin kypsätkin. Samoin kalatuotteille oli oma hallinsa. Kalahallissa tarjolla oli todella laajasti eri kalalajeja. Tuoretta lohta myytiin koko lohi tuotteistettuna. Jätteeksi menivät vain sisälmykset.
Lohifileiden vieressä niistä leikatut reunapalat omissa astioissaan. Toki selkäruodotkin olivat myynnissä. Suomessa kaupoissa monet näistä leikkuutähteistä päätyvät biojätteeseen. Olisiko suomalainen kuluttaja valmis ostamaan selkäruotoja tai fileen leikkuutähteitä ruoaksi?
Lohta myynnissä kokonaisena, paloina, filepaloina – sopivan kokoisina pienempäänkin talouteen.
Taina Harmoinen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
Ruoka-ala on merkittävä kansantaloudessa ja Etelä-Savossa
10.07.2017 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaRuoka-alan vaikutus on merkittävä
Ruoka-alan vaikutus Suomen kansantaloudelle on merkittävä, sillä ala työllistää lähes 340 000 henkeä, eli 13 prosenttia kaikista työllisistä. Ruoka-ala tuottaa kansantaloudelle arvonlisäystä yli 15 miljardilla eurolla, mikä on lähes 9 prosenttia koko maan arvonlisäyksestä. Ruoka-alan toimialoja ovat maatalous, elintarviketeollisuus, elintarvikekauppa (tukku- ja vähittäiskauppa) ja ravitsemispalvelut. Ruoka-alan työllistävän ja arvonlisäystä tuottavan vaikutuksen lukemissa ovat mukana myös välilliset vaikutukset, kuten tuotannon tukitoimet, liikenne, kauppa ja rakentaminen. Maakunnittain tarkasteltuna ruoka-ala työllistää eniten Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Suhteellisesti eniten ruoka-ala tuo arvonlisäystä ja työllisyyttä puolestaan Pohjanmaan ja Hämeen sekä Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakunnissa. Veroja ja muita veroluonteisia maksuja ruoka-alalla kertyy vuosittain yli yhdeksän miljardia euroa valtion, kuntien ja eläkelaitosten kassaan.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) keväällä 2017 toteuttaman selvityksen (Knuuttila & Vatanen 2017) rahoitti kuusi ruoka-alan etujärjestöä (MTK, ETL, PTY, MaRa, SEL, Agronomiliitto). Tutkija Marja Knuuttila avasi meille tutkimuksessa käytettyjen sanojen merkityksiä ja tutkimuksen tuloksia tarkemmin. Ruoka-alasta puhuttaessa käytetään yleisesti samaa tarkoittavia termejä ’ruokaketju’ tai ’elintarvikeala’. Termin ’arvonlisäys’ Knuuttila selkiytti meille näin:
”Yksinkertaisella laskentakaavalla arvonlisäys saadaan vähentämällä tuotannon arvosta sen tuottamiseksi hankittujen tuotteiden arvo. Jäljelle jää korvaus yrityksessä tehdystä työstä eli yrityksessä syntyvä arvonlisäys.”
Kansantalouden tasolla kaikkien yhteiskunnan toimialojen tuottamat arvonlisäykset muodostavat yhteenlaskettuna monelle kenties tutumman bruttokansantuotteen (BKT). Tämän tutkimuksen ruoka-alan tarkastelu ja esimerkiksi toimialakohtainen arvonlisäys sijoittuu siten laajuudessaan yritystaloutta laajemmalle ja kansantaloutta suppeammalle tasolle.
Toimialojen välillä on eroja
Ruokaketjun eri toimialat eroavat tuotannon rakenteeltaan toisistaan. Maataloudessa on paljon yrityksiä ja se työllistää eniten, 83 500 henkilöä. Elintarviketeollisuus käyttää paljon raaka-aineita. Kaupan ja ravitsemispalveluiden toimialoilla on paljon palkattua työvoimaa, kaupassa 61 600 ja ravitsemispalveluissa 68 000 henkilöä. Ruoka-alan välillinen työllistävä vaikutus muilla aloilla on 86 100 työllistettyä henkilöä.
Ruoka-alalta kertyvät verot olivat vuonna 2015 yli 9 miljardia euroa, mikä oli 10 prosenttia kaikista veroista ja veroluonteisista maksuista. Niistä puolet kertyi tuloveroista ja puolet tuoteveroista. Marja Knuuttilan mukaan toimialoittain tarkasteltuna yritystuloverojen ja sosiaaliturvamaksujen osuus on suurin maataloudessa, jossa yrityksiä on paljon. Kun muilla aloilla palkkatyövoimaa on enemmän, on palkkaverojen ja työnantajan sosiaaliturvamaksujen osuus suurempi.
Ruoka-alan välittömät investoinnit olivat 2,3 miljardia euroa vuonna 2015, mikä oli runsas 5 prosenttia kansantalouden investoinneista. Maatalous on suurin investoija sekä euromääräisesti (1,1, miljardia euroa) että tuotannon arvoon suhteutettuna. Elintarvikekaupan ja elintarviketeollisuuden toimialoilla investoinnit olivat noin puolet maatalouden investointien arvosta ja ravitsemispalveluissa investointien arvo oli noin kymmenesosa maatalouden investoinneista.
Etelä-Savossa ruoka-alalla olisi varaa nostaa jalostusastetta
Ruoka-ala on merkittävä joka maakunnassa ja määrällisesti sen koko on suoraan verrannollinen väkilukuun. Etelä-Savon kannalta ruoka-alan työllisyysvaikutus on erityisen merkittävä, koska maakunnassa on vähemmän muuta tuotantoa ja siksi sen suhteellinen osuus korostuu. Etelä-Savossa ruoka-alan välitön työllistävä vaikutus on yli 12 % maakunnan työllisestä väestöstä vuonna 2014. Tämä on viidenneksi suurin osuus maakuntien välisessä vertailussa.
Etelä-Savon maakunnan ruoka-alalla syntyvä välitön arvonlisäysvaikutus vuonna 2014 oli 5,9 % maakunnan kaikesta arvonlisäyksestä. Maakuntien välisessä ruoka-alan arvonlisäyksen vertailussa Etelä-Savo sijoittuu noin puoliväliin, yhdeksänneksi. Kun vertaillaan arvonlisäystä toimialoittain ja maakuntien kesken, havaitaan eteläsavolaisen ruoka-alan painottuvan vahvasti maatalouteen. Maatalouden toimialan Etelä-Savossa tuottaman välittömän arvonlisäyksen suhteellinen osuus on neljänneksi korkein maakuntien vertailussa. Eteläsavolaisen elintarviketeollisuuden ja elintarviketukkukaupan tuottama suhteellinen arvonlisäys on maakuntien vertailussa puolivälin alapuolella, kun taas elintarvikevähittäiskaupan ja ravitsemispalveluiden tuottama suhteellinen arvonlisäys on maakuntien vertailussa puolivälissä.
Marja Knuuttila toteaa, että Etelä-Savossa ruoka-alalla olisi varaa nostaa jalostusastetta. Hyvänä eteläsavolaisen ruoka-alan positiivisena piirteenä Knuuttila mainitsee ravintoloiden myymän lähiruuan:
”Eteläsavolaisten tuotteiden tarjoaminen ravintoloissa on kekseliäs tapa nostaa jalostusastetta. Se luo alueen ruokamainekuvaa ja turisteille tarjoiltaessa toteutetaan ajankohtaista elintarvikeviennin kasvutavoitetta.”
Lisätietoja:
Tulosten julkistamisen yhteydessä Luonnonvarakeskuksen nettisivuilla (www.luke.fi) 30.5.2017 julkaistu uutinen löytyy täältä (linkki).
Tulosten julkistamistilaisuuden striimaus löytyy täältä. (https://livestream.com/Infocrea-fi/ruokaketjun-merkitys)
Julkistamistilaisuuden tulosesitys löytyy pdf-muodossa täältä
Tutkimuksen laajemman tuloskoosteen saa sähköisenä diakoosteena pyydettäessä tutkija Marja Knuuttilalta (marja.knuuttila@luke.fi).
Free From-tuotteiden vientipotentiaali – mitä ne ovat ja kuinka niitä kehitetään?
21.06.2017 Blogi | Kirjoittanut: yllapitoFinnish Food Innovations –ohjelman IDEAFLOW-työpajassa 19.6 pureuduttiin Free from-tuotteiden kysynnän trendeihin, tuotekehittämiseen sekä ideoitiin uusia potentiaalisia elintarviketuotteita vientiin maailmalle.
Free from-tuotteet tarkoittavat elintarvikkeita, joista on tarkoituksellisesti poistettu joku ainesosa, kuten laktoosi – tai tuotteita, joissa tätä ainesosaa ei luontaisestikaan esiinny. Poistettu ainesosa on usein allergeeni tai muu terveydelle liiassa määrin nautiskeltuna haitallinen ainesosa. Yleisesti tunnettuja Free from-tuotteita ovat gluteenittomat, maidottomat, laktoosittomat, soijattomat, sokerittomat, rasvattomat ja lisäaineettomat tuotteet. Myös vegaaniset sekä luomuelintarvikkeet kuuluvat Free from-kategoriaan. Free from-tuotteiden kysyntä on ollut lähivuosina kasvussa ja mitä todennäköisimmin jatkaa kasvuaan edelleen.
Onko pakkaus maailman luetuin media?
Työpaja aloitettiin uppoutumalla elintarvikepakkausten maailmaan. Pakkauksen tehtävä on tunnetusti suojella elintarviketta sekä parantaa sen säilyvyyttä. Tämän lisäksi pakkaus on visuaalisen viestinnän väline. Kuinka suunnitella pakkaus sellaiseksi, että se saa veden herahtamaan kielelle? Hyvä pakkaus tiivistää tuotteen maun ja ominaisuudet visuaaliseen muotoon. Pakkausten tulkintaan vaikuttaa jokaisen ihmisen oppima visuaalinen kieli eli pään sisällä vaikuttava koodisto, joka kertoo esim. miltä maitopurkin kuuluu näyttää. Suomessa maito on totuttu näkemään litran kartonkipakkauksessa ja värimaailmakin on melko vakioitunut: valkoista, sinistä, punaista. Koodistot ovat usein hyvinkin maakohtaisia. Siinä missä suomalainen maito on kartongissa, Yhdysvalloissa maito löytyy monen litran muovikanisterista, Kanadassa muovipussista ja vaikkapa Espanjassa muovipullosta. Kun lanseeraa uuden tuotteen uudella alueella, tulee tuntea tämän maan kyseisen tuotekategorian koodisto. Jos tuotteen koodaus on väärin, ei asiakas osaa asemoida ja omaksua tuotetta yhtä helposti.
Visuaalinen kielioppi koostuu kuudesta osasta; muoto, materiaali, teksti, kuvat, rytmi ja värit. Leveää muotoa pidetään enemmän luksuksena kuin ahdasta. Ihmiset osaavat käsitellä muotoja myös abstraktilla tasolla, esim.
lajitella ne lämpötila-asteikkoon. Tietyt muodot nähdään siis enemmän kylminä ja toiset lämpiminä. Tätä voidaan soveltaa laittamalla virvoitusjuoma kylmän muotoiseen pakkaukseen ja vaikkapa kaakao niin sanotusti lämpimän muotoiseen. Mitä pakkausten tekstiin tulee, voidaan panna merkille, ettei sama sana ole sama sana, kun se esiintyy eri tavalla kirjoitettuna. Jos tunnetun brändin logo on kirjoitettu täysin eri fontilla, lukija hämmentyy. Logot kun tallentuvat mieleen sekä sanan sisältönä, mutta myös sanan ulkonäkönä, eli kirjainten muotona, kokona ja värinä. Tämän takia on erityisen tärkeää, että logo on samanlainen kaikissa yrityksen visuaalisissa materiaaleissa.
Myös väreillä voi viestiä ja värit kätkevätkin taustalleen erilaisia merkityksiä. Nämä merkitykset ovat opittuja ja vaihtelevat maasta ja kulttuurista toiseen. Esimerkiksi keltainen merkitsee toisaalla iloa ja lämpöä siinä missä toisaalla se on kateuden väri. Valkoinen taas voi maasta riippuen viestiä puhtautta tai surua ja kuolemaa. Parhaassa tapauksessa värit toimivat brändeillä kuten pilli Pavlovin kuuluisilla koirilla; on tapahtunut positiivinen ehdollistuminen. Siinä missä pillin vihellys tarkoitti Pavlovin koirille saapuvaa ruokaa, voi Fazerin sininen väri herättää kuluttajassa tunteen herkullisesta suklaaelämyksestä, ennen kuin suklaata on edes maistettu.
Silmänliiketutkimuksissa on havaittu, että pakkaus kiinnittää kuluttajan huomion, jos siinä on jokin selkeä elementti johon silmä voi pysähtyä. Kilpaillussa hyllytilassa on tärkeää, että juuri oma pakkaus kiinnittää kuluttajan huomion tuotepaljoudessa. Hyvä pakkaus on sellainen, joka halutaan kotonakin jättää pöydälle, ei piilottaa kaappiin.
Free from feelings & flavours?
Finnish Food Innovations järjesti kesäkuun alussa elintarvikeyrittäjille ja –toimijoille matkan Barcelonan Free from-elintarvikemessuille. Messut olivat laaja kattaus alan tarjontaan, mutta myös havainnollistus siitä, kuinka Free from-tuotteisiin liittyy usein tietty kliinisyys. Messujen tunnelma oli värikkään ja elämyksellisen sijaan jopa vakavamielinen. Free from gluten -merkinnän ei tarvitse tarkoittaa tuotteen olevan myös Free from feelings tai Free from flavours. Myös gluteeniton tai laktoositon ruoka voi olla elämyksellistä ja maukasta.
Free from-kategoria on viime aikoina laajentunut allergikoilta niin sanotulle wellness-segmentille eli kuluttajille, jotka vapaaehtoisesti –ei allergian takia – ostavat kyseisiä tuotteita. Taustalla on ajatus hyvinvoinnin lisäämisestä. Esimerkiksi gluteenin välttelyä ei ole tieteellisesti todistettu terveysvaikutteiseksi, mutta monet välttelijät pohjaavat valintansa omaan henkilökohtaiseen kokemukseen hyvinvoinnistaan. Tämän hyvinvointi-segmentin edustajat ovat usein myös äänekkäitä sosiaalisessa mediassa – mikä edelleen kasvattaa trendiä. Myös yleistynyt kasvissyönti lisää Free from-tuotteiden kysyntää. Lihattomia proteiininlähteitä etsivät vegaanien ja vegetaristien lisäksi niin sanotut fleksitaristit eli joustavat kasvissyöjät; he eivät kokonaan poista lihaa ruokavaliostaan, mutta vähentävät sen käyttöä korvaamalla osan eläinperäisistä raaka-aineista kasviperäisillä. Free from-tuotteet perustuvat jonkun ruokakategorian välttelyyn. Erityisesti milleniaaleilla eli 16-24 vuotiailla ruoka-aineiden välttely hyvinvointisyistä on yleistynyt.
Free from-tuote saattaa olla tarkoituksella kehitetty ja valmistettu ilman tiettyä raaka-ainetta tai allergeenia, mutta se voi olla sellainen myös niin sanotusti vahingossa tai luonnostaan. Kun omia tuotteitaan katselee Free from-näkökulmasta, saattaa niille löytää muutaman uuden myyntiargumentin ja tätä myötä uuden asiakkaankin. Oma tuote saattaa olla vähäsuolainen, lisäaineeton tai vegaaninen jo sellaisenaan. Kyseinen ominaisuus kannattaa nostaa esille, jos sitä ei ole vielä tehty – ja tuote saattaa houkutella luokseen uusia kohderyhmiä.
Vegaaninen kananmuna ja härkäpapuhummusta
Minkälaisia tuotteita Barcelonan Free from-messuilla sitten näkyi? Entä paikallisissa ruokakaupoissa? Huomionarvoisia olivat ainakin vegaaninen kananmuna (raaka-aineena mm. tärkkelys), palkokasveista valmistetut pastat, gluteenittomat jauhoseokset, kasviksista tehdyt proteiinipitoiset snacksit sekä kasvimaitopohjaiset tuotteet. Myös smoothiet ja marjasoseet ovat suosittuja. Keski- ja Etelä-Euroopassa marjasoseet eivät ole vain lapsille, vaan toimivat myös aikuisilla lounaan jälkeisenä kevyenä jälkiruokana. Etelä-Euroopalle tyypillistä on myös runsas oliiviöljyn käyttö sekä tapas-kulttuuri. Saisiko suomalaisen rypsiöljyn brändättyä arvostetun oliiviöljyn tasolle? Entä miltä kuulostaa tapaslautanen, jonka muodostaa suomalaiset ruissipsit, jyvänäkkileipä ja härkäpapuhummus? Kaura ja marjat ovat Suomen superraaka-aineita ja vientiin niitä saisi ainakin gluteenittomina puhdaskauratuotteina, kauramaitona ja kauramaitopohjaisina tuotteina, marjasnackseina, -smoothieina ja -soseina.
Finnish Food Innovations IDEAFLOW-työpajassa päästiin myös itse ideoinnin pariin. Ideointi tapahtui kahdessa ryhmässä ja alkoi vapaasti mieleen tulevien elintarvikeideoiden ylös kirjoittamisella. Tässä vaiheessa kaikki ideat, myös villit ja kummalliset, olivat tervetulleita. Tämän jälkeen ryhmät arvioivat toisen ryhmän ehdotukset ja valitsivat niistä ne, joissa näkisivät oikeaa potentiaalia. Valituille ehdotuksille kehiteltiin tarkempaa suunnitelmaa siitä, millainen tuote oikeastaan olisi. Lopuksi otettiin mukaan realismin ääni ja listattiin mahdollisia tuotteeseen liittyviä ongelmia. Tämän prosessin antimina syntyi ainakin idea pippurimyllyn kaltaisesta marjamyllystä, kauraginistä, nokkostortellineista, gluteenittomasta kaurapizzapohjasta, tuorepuuro-välipalasta sekä lusikoitavista smoothieista.
IDEAFLOW-päivän sisällöistä osa videoitiin ja videota pääsee katselemaan täältä.
Finnish Food Innovations järjestää samankaltaisen työpajan myös 15.8. Lisätietoja tapahtumasta täältä.
Lähiruokayrittämisen kannattavuus ja yrittäjien kokemukset
09.06.2017 Blogi, Julkaisu | Kirjoittanut: TainaPasi Rikkonen ja Minna Väre, LUKE:
Lähiruokayrittäjät hakevat kilpailuetua tuotteiden erilaisuudella
Lähiruokayritysten kiinnostavuutta lisäävät tällä hetkellä sekä paikallisuuden ja kestävyyden korostaminen että kuluttajien myönteinen mielikuva. Lähiruokaa tuottavat yritykset ovat keskenään hyvin erilaisia. Ne toimivat eri toimialoilla, noudattavat erilaisia toimintamalleja ja käyttävät erilaisia jakelukanavia. Lähiruokaan liittyvän liiketoiminnan kehittämiseksi onkin selkeä tarve tuntea paremmin lähiruokayritysten toimintamalleja, taloudellista tilaa ja tulevaisuuden näkymiä.
Kannattavuus laskussa, mutta yritykset suunnittelevat investointeja
Lähiruokayritysten kannattavuuskehitys näyttää noudattavan maatalouden yleistä kannattavuuskehitystä. Kyselyn perusteella yrittäjät kokevat yritystensä kannattavuuden heikentyneen aikavälillä 2011–2015 ja olevan tällä hetkellä tyydyttävä. Myös saatavilla olevan tilinpäätösaineiston analyysi osoittaa osakeyhtiömuotoisten lähiruokayritysten kannattavuuskehityksen samansuuntaiseksi aikavälillä 2011–2015. Yrittäjät odottavat kuitenkin taloudellisen tilansa kehittyvän parempaan suuntaan lähitulevaisuudessa mm. kannattavuuden odotetaan paranevan.
Vaikka taloudellinen tila on haastava, yrittäjät suunnittelevat ahkerasti investointeja. Kyselyyn vastanneista yrittäjistä yli 60 % suunnitteli tekevänsä investointeja seuraavan viiden vuoden aikana. Suunnitellut investoinnit painottuvat oman tuotantoympäristön uudistamiseen, kuten tuotantokoneisiin, laitteisiin ja kalusteisiin sekä tuotanto-, pakkaus- ja työtiloihin. Investointeja suunnitellaan myös markkinointiin, varastoihin, asiakastiloihin, logistiikkaan ja esimerkiksi lisäpellon hankintaan. Suoramyyntiyritykset suunnittelevat investoivansa erityisesti markkinointiin, perusparannuksiin ja asiakastiloihin.
Laatu ja osaaminen vahvuuksina
Yrittäjät kokevat tärkeimmiksi kilpailueduikseen laadukkaat tuotteet ja yrityksen sijainnin. Lisäksi kyselyvastauksista nousevat esiin hyvä palvelu, erilaisuus ja erikoisuus, maine, luotettavuus ja brändi sekä aitous, vakioasiakkaat ja toimiminen edelläkävijänä. Yrityksen sisäisiksi vahvuuksiksi nähdään erityisesti yrittäjän ammattitaito ja motivaatio.
Lähiruokayritykset ovat usein kooltaan pieniä. Tästä on sekä etua että haittaa. Pienen yrityskoon vahvuutena ovat mm. joustavuus ja nopea reaktiokyky. Toisaalta pienen yrityksen heikkoutena ovat tuotannon pieni volyymi sekä resurssien puute. Yrittäjien mielestä vakiintuneet asiakassuhteet, lähiruoan suosion ja tunnettuuden kasvu, yhteistyöverkostot sekä lähiruoan edistämiseen tähtäävät hankkeet edistävät osaltaan yritystoimintaa.
Suoramyynti käytetyin ja kannattavin jakelukanava
Tuotteiden vaihtoehtoisten jakelukanavien kuten verkkokaupan, torien ja ruokapiirien mielletään yleisessä keskustelussa profiloituvan vahvasti juuri lähiruokaan ja lähiruoan jakelukanaviksi. Tulosten mukaan lähiruokayritysten pääasiallisia jakelukanavia ovat tällä hetkellä suoramyynti ja vähittäiskauppa. Yli kolmannes kyselyn vastaajista ilmoitti suoramyynnin muodostavan yli puolet yrityksensä kokonaismyynnistä. Noin neljänneksellä yrityksistä suoramyynti muodostaa 10–49% kokonaismyynnistä. Suoramyyntiä haluavat kokeilla myös yritykset, jotka eivät sitä vielä käytä.
Suoramyynnin lisäksi yrittäjät pitävät erityisen kannattavana jakelukanavana tuotteiden myyntiä ravintoloille sekä myyntiä toreilla ja markkinoilla. Myyntiä ravintoloille pidetään kiinnostavimpana jakelukanavana myös tulevaisuudessa. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös aikaisemmassa tutkimuksessa, mutta suurta suosiota sen osalta ei ole vielä tapahtunut.
Verkkokauppaan liittyy varauksia
Myös verkkokauppa koettiin aikaisemmassa tutkimuksessa lupaavana ja toiveita herättävänä jakelukanavana, mutta nyt tehdyn kyselyn mukaan sen suosio ei ole korkealla. Päinvastoin, ehkä jopa yllättäen, yrittäjät pitävät omaa tai ulkopuolisen ylläpitämää verkkokauppaa vähiten kannattavana suoramyynnin muotona. Jatkossa olisikin mielenkiintoista selvittää, ovatko myynti ravintoloille ja matkailuyrityksille sekä verkkokaupparatkaisut jääneet kehittämistoimenpiteiden osalta parhaillaan niin paljon huomiota keräävien REKO-renkaiden jalkoihin. Ruokamatkailun lisääntyessä Suomen ruokamatkailustrategian mukaisten kehittämistoimenpiteiden eteenpäin viemiselle tuntuisi kuitenkin olevan kasvavaa kysyntää.
Alueet eroavat toisistaan
Tehdyn kyselyn mukaan myös yritysten taloudellinen tilanne sekä investointisuunnitelmat eroavat toisistaan eri alueilla. Parhaimmaksi taloudellinen tilanne arvioitiin Pohjois-Suomessa, jossa kasvavalla turismilla lienee iso rooli. Tätä tukee lisäksi se, että Pohjois-Suomen yrittäjillä on eniten investointisuunnitelmia. Huonoimmaksi taloudellinen tilanne arvioitiin Etelä-Suomessa ja vähiten investointiaikomuksia oli Itä-Suomessa. Lähiruokayritysten ja niiden liiketoiminnan kehittämiseksi tarvitaan myös jatkossa lisää tutkittua tietoa mm. siitä, miksi jokin jakelukanava tai liiketoimintakonsepti toimii ja miksi ei. Erilaisia hankkeita on käynnissä parhaillaankin eri puolilla Suomea. Näiden hankkeiden tuloksia tulee hyödyntää paitsi kohdealueella myös vertaamalla eri alueilta saatuja kokemuksia keskenään. Näin hankkeista saadaan suurin mahdollinen hyöty oman alueen sekä koko maan lähiruokayritysten vahvuuksien löytämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi edelleen.
Kirjoittajat:
Pasi Rikkonen ja Minna Väre toimivat tutkijoina Luonnonvarakeskuksen (Luke) Talous- ja yhteiskunta –yksikössä Mikkelissä ja Helsingissä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttamassa ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa tutkimuksessa selvitettiin mm. lähiruokayritysten taloudellista tilaa, kilpailukykytekijöitä, investointisuunnitelmia sekä eri jakelukanavien kannattavuutta. Yrittäjille suunnattu kysely toteutettiin vuoden 2016 lopulla.
Linkki tutkimusraporttiin: https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2017/04/luke-luobio_24_2017.pdf