Ajankohtaista
Ruokaoivallus-kilpailun voittivat supernopea pasta, tomusokerisirotin ja ainesosasanakirja
31.03.2017 Blogi, Uutinen | Kirjoittanut: Taina
Ruokaoivallus-kilpailun elintarvike tai raaka-aine -sarjan palkitut. Edessä oikealla 1. Anna-Maija Rauramaa, vasemmalla 2. Henna Hytönen ja takarivissä 3. tullut joukkue: Santtu Onikki, Sara Kujansuu ja Karl Nieminen. Kuva: Darcmedia/Manu Eloaho
Nuorissa löytyy tietoa ja taitoa innovoida uusia ruokaoivalluksia. Tämän osoitti Etelä-Savon ruokaviesti -hankkeen järjestämä Nuorten valtakunnallinen ruokainnovaatiokilpailu – Ruokaoivallus, johon tuli lähes 90 kilpailutyötä. Kilpailun parhaimmisto palkittiin 29.3.2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla.
– Ruokainnovaatiokilpailun tavoitteena oli innostaa nuoria ruoanlaittoon ja erityisesti lähiruoan käyttöön. Kilpailu onnistui upeasti. Kilpailutöitä saatiin lähes 90, joiden laatimiseen osallistui lähes 120 henkilöä. Myös valtakunnallisuus toteutui, koska osallistujat olivat ympäri Suomen, projektipäällikkö Taina Harmoinen Xamkista iloitsee kilpailun onnistumisesta. Kilpailuun osallistujista lähes 30 % tuli Uudeltamaalta.
– Ruoka yhdistää ihmisiä. On hienoa huomata, että Ruokaoivallus-kilpailuun tuli töitä niin tekniikan kuin elintarvikealan opiskelijoilta. Ruoka kuuluu meidän jokapäiväiseen elämäämme, koulutusjohtaja Tuija Pesonen Xamkista totesi palkintojen jakotilaisuuden avauspuheenvuorossaan.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu järjesti Etelä-Savon ruokaviesti -hankkeessa nuorten valtakunnallisen ruokainnovaatiokilpailun 4.10.2016–28.2.2017 välisenä aikana 16-29 –vuotiaille opiskelijoille. Eri alojen asiantuntijoista koostunut arviointiraati valitsi kolmen sarjan parhaimmiston valintakokouksessaan 17.3.2017. Arviointikriteereinä olivat innovatiivisuus, työn kaupallistaminen, eteläsavolaisen lähiruoan ja lähiruokaketjun hyödynnettävyys sekä ekologisuus ja kestävyys. Kunkin sarjan voittaja saa kilpailun yhteistyökumppaneilta 1000 euron tunnustuspalkinnon ja kahdelle seuraavalle koottiin eteläsavolaisista elintarvikkeista muhkeat tuotepalkinnot.
Nopea proteiinipasta voitti elintarvike tai raaka-aine -sarjan
Anna-Maija Rauramaa voitti elintarvike tai raaka-aine -sarjan nopealla proteiinipastallaan. Kuva: Darcmedia/Manu Eloaho
Espoolaisen Anna-Maija Rauramaan, 20, kehittämä Prosta Proteiinipasta voitti elintarvike tai raaka-aine -sarjan. Prosta Proteiinipasta on runsasproteiininen pasta. Se on gluteiiniton ja laktoositon. Ainutlaatuisen koostumuksensa ansiosta sen keittoaika on vain noin 10–15 sekuntia.
Arviointiraadin mukaan kilpailutyössä on otettu hyvin huomioon kotimaisten raaka-aineiden käyttö ja elintarvikealan trendit. Tuote on innovatiivinen valmistustavaltaan ja sisällöltään. Tuote valmistetaan kotimaisista raaka-aineista ja se on helposti kaupallistettavissa. Arviointiraati kiinnitti erityisesti huomiota tuotteen valmistuksen nopeuteen.
Kilpailutyön tekijä Anna-Maija Rauramaa palkittiin HKScanin lahjoittamalla 1000 euron palkinnolla. Anna-Maija Rauramaa on tekniikan tieteen kandidaatti Aalto yliopistosta.
Juurespohjainen ketsuppi elintarvikesarjan kakkonen
Elintarvikesarjan 2. sijalle tulleen JUURI-juuresketsuppituoteperheen syntyyn on vaikuttanut tomaattiallergia. Sisarukset elintarvikealan opiskelija Henna Hytönen, 29, Seinäjoen ammattikorkeakoulusta kehitti yhdessä Tampereen yhteiskoulun lukiota käyvän Reetta Rossin, 17, kanssa juurespohjaiset ketsupit, joissa ei ole olleenkaan tomaattia. JUURI-juuresketsuppi valmistetaan kotimaisista juureksista. Se on ekologinen, allergiaystävällinen ja hyvänmakuinen. Tuoteperheeseen kuuluu kolme tuotetta: JUURI violetti, oranssi ja valkoinen.
Arviointiraadin mukaan kilpailutyössä on otettu hyvin huomioon kotimaisten ja paikallisten raaka-aineiden käyttö. Tuote on innovatiivinen ja ajan hermolla. Tuote on kaupallistettavissa ja raaka-aineiden puolesta myös ekologinen.
Pakastekuivatuista maustetuista marjoista vientituote
Hämeen ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat Sara Kujansuu, 20, Karl Nieminen, 26, ja Santtu Onikki, 28, ideoiman maustettu marja-snack Marsu-óla voitti elintarvikesarjan kolmannen palkinnon. Tuote on naposteltavaksi tarkoitettu maustettu tai suolattu ja pakastekuivattu marja-snack.
Arviointiraadin mukaan kilpailutyö on innovatiivinen ja uudenlainen. Tuotteessa hyödynnetään paikallisia elintarvikkeita ja tuote on kaupallistettavissa erityisesti ulkomaan markkinoille.
Arjen innovaatio – tomusokerisirotin voitti valmistus- tai pakkausmenetelmä -sarjan
Lahden muotoiluinstituutissa pakkaus- ja brändimuotoilua opiskeleva Marika Peltola, 24, suunnitteli voittoisasti tomusokerin sirottamiseen sopivan pakkauksen. Pakkauksen sivuilla olevat sisennykset sekä kolmiomainen muoto varmistavat pakkauksen pysymisen kädessä käytettäessä. Pakkauksen kansi on helppo avata ja sulkea.
Arviointiraadin mukaan tomusokerisirotin on innovatiivinen, helppokäyttöinen ja vastaa hyvin arkiseen ongelmaan. Pakkaus helpottaa ruoanlaittoa ja leivontaa. Muotoilu on kaunis ja myyvä tuotteen kaupallistamisen kannalta. Tuote ja pakkaus ovat myös ajan hermolla ja pakkauksessa on otettu huomioon myös ekologinen näkökulma pakkausmateriaalin osalta.
Marika Peltola palkitaan Metos Oy Ab:n 1000 euron tunnustuspalkinnolla.
Pakkausmateriaaleille valmistus- tai pakkausmenetelmä -sarjan muut palkinnot
Uudet ideat pakkausmateriaaleiksi voittivat valmistus- ja pakkausmenetelmäsarjan 2. ja 3. palkinnon. Molemmat palkituista opiskelevat Lahden muotoiluinstituutissa.
Mervi Puustinen, 22, osallistui Ruokaoivallus-kilpailuun Kaurasuklaa tetrapakkauksessa –kilpailutyöllä. Työ palkittiin ideasta pakata suklaa Tetra Pak –materiaaliin. Arviointiraadin mukaan kilpailutyössä on otettu hyvin huomioon pakkauksen ekologisuus ja kestävyys. Pakkauksen design on myös suunniteltu hyvin kaupallistamisen näkökulmasta.
Petteri Tuukkasen, 26, ideoima 3. sijalle tullut kilpailutyö ELO-proteiinipatukka palkittiin myös pakkauksestaan. ELO -proteiinipatukka perustuu suomalaisiin ja lähellä kasvatettuihin raaka-aineisiin. Patukka pakataan muovin sijaan biopohjaiseen kääreeseen.
Arviointiraadin mukaan kilpailutyössä on otettu hyvin huomioon pakkauksen ekologisuus ja konseptina sopii omaan tuoteryhmäänsä hyvin. Myös pakkauksen ulkoasu sopii tuoteryhmään.
Ainesosista kertovat kännykkäsanakirja voitti jakelu tai markkinointi -sarjan
Jakelu tai markkinointi -sarjan voitti Aino Tarkkio (oikealla) ainesosasanakirjalla, 2. Ville Raivio (ei päässyt paikalle) ja 3. oli Lidia Pirilä (vasemmalla). Kuva: Darcmedia/Manu Eloaho
Aino Tarkkion, 24, ideoima Suomi-ruoka-Suomi –sanakirja voitti jakelu tai markkinointisarjan. Ruoka-Suomi-Ruoka sanakirja olisi kännykkäsovellus, jonka avulla tavallinen kuluttaja saa helposti selville elintarvikkeiden ainesosaluettelot. Oudon nimiset aineet voivat pelottaa kuluttajaa ja saada hänet ajattelemaan, että tuote on epäterveellinen. Esimerkiksi punajuuriväristä voidaan käyttää nimiä betalaiini, betaniini ja E162. Sovellus kertoisi ainesosan muut mahdolliset nimet, mitä se on, mikä on sen tarkoitus elintarvikkeessa, miten sitä valmistetaan ja vielä mahdolliset saantisuositukset tai -rajoitukset.
Arviointiraadin mukaan kilpailutyössä on otettu hyvin huomioon kuluttajien ja teollisuuden tarpeet. Idean kaupallistamisen mahdollisuudet ovat hyvät ja se on toimialan kannalta kiinnostava sekä tarpeellinen innovaatio.
Turun yliopistossa elintarvikekemiaa opiskeleva Aino Tarkkio palkittiin Suur-Savon Osuuskaupan 1000 euron tunnustuspalkinnolla.
Ruokahävikkiä vähentävä Etuilmo sai tunnustusta
Englantilaista filosofiaa Helsingin yliopistossa opiskeleva Ville Raivio, 29, ideoi Etuilmon, joka tuli toiseksi jakelu tai markkinointi –sarjassa. Etuilmo on eri koulutuslaitosten verkkosivuille ruokalistan yhteyteen lisättävä sähköinen palvelu, jonka kautta opiskelija voi ennakkoon ruokalistalta valita, mitä aikoo syödä. Tämä helpottaa ruoka-annosten määrän ennakointia ja vähentää hävikkiä.
Arviointiraadin mukaan kilpailutyössä on otettu hyvin huomioon ekologisuus. Innovaatio vastaa hyvin hävikin vähentämiseen ja innovaatiosta on selkeää taloudellista hyötyä eri toimijoille.
Mobiilisovellus yhdistää ateriauskollisuuden ja auttamisen
Lidia Pirilän, 24, ideoima Feeding Finland -mobiilisovellus on täysin uudenlainen kanta-asiakassovellus älypuhelimeen. Sen avulla hyvän tekeminen on tehty helpommaksi. Feeding Finland –sovellus palkitsee asiakkaan sijaan kodittoman Suomessa asuvan henkilön ilmaisella aterialla, osallistuvassa ravintolassa, mukaan otettuna tai asuntolaan tilattuna. Sovelluksen ansaintalogiikka ottaa mallia tutusta ”osta 9 ateriaa, saat 10. aterian ilmaiseksi” –käytännöstä.
Arviointiraadin mukaan kilpailutyössä on otettu hyvin huomioon yhteiskunnallinen näkökulma. Konsepti on hyvä kokonaisuus sekä teknisesti helposti toteutettavissa. Tukee myös paikallisten toimijoiden toimintaa.
Kilpailun arviointiraati
Kilpailun arviointiraatiin kuuluivat Marika Rikkonen HKScan Finlandista, Mika Marttinen Metokselta, Satu Nieminen ja Mika Korhonen Suur-Savon Osuuskaupasta, Päivi Töyli Turun yliopiston Brahea-keskuksesta, Risto Laiho Suomen Pakkausyhdistyksestä, Riitta Kaipainen Ekoneum ry:stä, Kirsi Mutka-Paintola Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisista sekä Teija Rautiainen, Markku Rossi ja Taina Harmoinen Kaakkois-Suomen ammattikorkeasta.
Etelä-Savon ruokaviesti -hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Etelä-Savon Ely-keskus. Hanketta toteuttaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu yhteistyössä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Lisätietoja:
Taina Harmoinen, projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, p. 040 662 5560, taina.harmoinen(at)xamk.fi
Ruokaketju kaipaa vientiä, lisäarvoa ja yhteistyötä
28.02.2017 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaToimenpiteistä suomalaisen ruoka-alan kehittämiseksi päätetään kevään aikana, kun ruokapoliittinen selonteko tulee eduskunnan käsiteltäväksi. Osana sitä on tehty ruokaketjun kilpailukykyä koskeva tutkimus, jonka toteuttivat Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ja Luonnonvarakeskus. Tulokset julkistettiin tammikuussa seminaarissa Helsingin Säätytalolla.
Tutkimuksessa haettiin eväitä menestykseen arvioimalla Suomen elintarvikeketjun suhteellista kilpailukykyä vertaamalla sitä Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Elintarvikeketjuun luettiin kuuluvaksi alkutuotanto, elintarviketeollisuus ja -kauppa. Kustannuskilpailukyvyn osalta teollisuuden ja kaupan kannattavuus osoittautui Suomessa vertailumaita paremmaksi. Raaka-aineiden hinnat ovat olleet kohtuullisia, markkinahinnat hyviä ja työvoimakustannukset kilpailukykyisiä. Sen sijaan tuottavuus on Suomessa heikko, mikä elintarviketeollisuudessa johtuu suhteellisesti korkeammasta työintensiivisyydestä. Saksa jää tuottavuudessa vielä Suomenkin taakse. Alkutuotannon kustannuskilpailukyky ja kannattavuus ovat Suomessa heikkoja ja vain Ruotsi on ollut kannattavuudessa Suomen perässä.
Kotimarkkinoilla ei tilaa kasvaa
Tulokset osoittivat, ettei kustannuskilpailukyvyn osalta Suomi ole alkutuotantoa lukuun ottamatta muita huonommassa asemassa. Kustannuksiin perustuva kilpailukyky on kyllä tehokas keino menestyä, mutta vain lyhyellä aikavälillä. Kun katteet pienenevät, tuottavuutta tulisi nostaa volyymia lisäämällä. Suomessa markkinat ovat kuitenkin kypsät: suomalaiset eivät voi kuluttaa ruokaa eikä päivittäistavarakauppoja voi olla määräänsä enempää. Kotimarkkinoilla kasvu on nollasummapeliä, toisen kasvu on toiselta pois.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että elintarvikeketjussa on ryhdyttävä panostamaan vientiin. Tanska on näistä neljästä maasta suurin viejä ja lähes puolet elintarviketeollisuuden tuotannosta menee vientiin. Suomi on joukon kotimarkkinakeskeisin. Tuotannosta 86 % myydään suomalaisille kuluttajille. Korkeasti jalostettujen tuotteiden osuus viennistä on suurin Ruotsilla. Suomi on kolmantena ja taakse jää vain Tanska. Se vie paljon puolivalmisteita, mutta suuret vientimäärät kompensoivat alhaisen jalostusasteen. Suomen elintarvikeketjun kansainvälistyminen on ollut viennin lisäksi etabloitumista, jolloin suomalaisten elintarvikeyritysten ulkomailla sijaitsevat toiminnot eivät hyödytä Suomen kansantaloutta. Saksa on nelikosta vientivetoisin ja sillä on suhteellisesti vähiten elintarviketeollisuutta ulkomailla.
Pitkällä aikavälillä kasvukilpailukyky on ratkaisevaa
Kyse on kyvystä tuottaa lisäarvoa ja kasvaa. Hyvä esimerkki on kaura. Suomen, Saksan ja Iso-Britannian kauran viennin arvo on ollut yhtä suuri, mutta kiloina Suomi vie neljä kertaa enemmän kauraa. Suomalainen kaura tunnetaan laadukkaana, mutta se lähtee maailmalle jyvinä. Saksasta ja Iso-Britanniasta kaura viedään pääasiassa jalostettuna. Suomella ei ole yhtä vahvoja vientiperinteitä kuin muilla mailla, ja sen historia on ollut kotimaisen ylituotannon purkamista.
Menestyksen hakemiseen tarvitaan kansainvälistymisen ja korkean arvonlisän merkkituotteiden lisäksi koko elintarvikeketjun yhteistyötä. Jotta Suomen valtit elintarviketuotannossa voidaan muuttaa hyvinvoinniksi, tarvitaan elintarvikeketjun sisällä yhteistoiminnallisuutta siten, että kaikki menestyvät. Ketjun kaikissa osissa tulee pyrkiä tuottamaan korkeaa lisäarvoa ja kääntämään katse globaaleille markkinoille, jotta Suomen vahvuudet kääntyvät eduksi.
Neuvotteleva ruokaketju tuo lisäarvoa kaikille
Etelä-Savossa on otettu askelia kilpailukykytutkimuksen ehdottamaan suuntaan. Jalostusarvoa on nostettu ja elintarvikealan yrityksiä on kansainvälistymisen tiellä. Muun muassa kauran viljelyä ja -tuotteita on kehitetty sekä edistetty ruokamatkailua, mikä osaltaan on vientiä. Vuoden 2015 alussa julkistettu Etelä-Savon ruoka-alan kehittämisohjelma sisältää kilpailukykytutkimuksen kanssa samoja teemoja. Kestävästä ruokakulttuurista ja ruoan arvostuksen lisäämisestä hyötyvät kaikki ketjun toimijat. Ruoan korkeatasoisen laadun kehittämisellä, sen näkyväksi tekemisellä ja jalostusasteen nostamisella kasvatetaan lisäarvoa. Ruokaketjun yhteistyötä uudistamalla toimijoiden suhteet tiivistyvät ja synnyttävät luottamuksellisia ja tasavertaisia kumppanuuksia, mitä voidaan kutsua käsitteellä neuvotteleva ruokaketju. Uusia liiketoimintamahdollisuuksia luodaan ruokaketjun eri osissa tehtävällä kehitystyöllä ja uusilla aloitteilla, kokeiluilla sekä toimintatavoilla.
Riitta Kaipainen
Projektipäällikkö, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Toiminnanjohtaja, Etelä-Savon elintarviketalouden kehittämisyhdistys Ekoneum ry www.ekoneum.com
Marjo Särkkä-Tirkkonen,
Erikoissuunnittelija, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Kirjoittajat työskentelevät Etelä-Savon ruokaviesti –hankkeessa. Kirjoitus julkaistu ilman väliotsikoita Länsi-Savon mielipidepalstalla helmikuussa 2017.
Uudet kouluruokasuositukset sopivat Etelä-Savon elintarviketuotantoon
27.01.2017 Ajankohtaista, Blogi, Uutinen | Kirjoittanut: TainaValtion ravitsemusneuvottelukunta on julkaissut Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokasuosituksen. Suosituksissa korostuu kasvisten, kalan sekä siipikarjan lisääminen ruokalistoille.
Kalaa tulisi olla 1-2 aterialla viikossa vaihdellen eri kalalajeja. Samoin suositellaan käytettävän siipikarjan lihaa. Punaista lihaa nautitaan enintään 1-2 aterialla viikossa. Kasvisruokavaihtoehtoja toivotaan lisää ruokalistoille ja sesongin mukaisten kasvisten näkymistä tarjonnassa. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi olla eri muodoissa joka aterialla. Tämä sopii hyvin Etelä-Savon elintarviketuotantoon, sillä meillä on laaja-alainen ja monipuolinen kasvistuotanto. Mansikan, vadelman ja punaherukan tuotantomäärät ovat myös suuria. Kalaruokiin maakunnastamme on tarjolla muikkua sekä muita sisävesien kalasaaliita.
Kouluruokasuosituksien mukaan peruna lisäkkeenä voi olla kuorineen keitettynä, kuutioina, suikaleina, viipaleina tai soseena. Palkokasveja tulisi olla viikoittain kasvisruokalajina tai aterian lisäkkeenä. Palkokasvien suositukseen heijastuu kasvisruokien suosion lisääntyminen. Leipomoiden kannattaa huomioida, että pehmeän leivän suolapitoisuus saa olla enintään 0,7 g/100 g.
Kouluaterian tulisi kattaa kolmannes koululaisen koko päivän energiatarpeesta. Suositus toteutuu silloin, kun oppilas nauttii koko aterian lisukkeineen ja noudattaa ravitsemussuositusten lautasmallia. Täyspainoinen kouluateria sisältää lämpimän ruoan, jossa on kalaa, lihaa, palkokasveja tai munaa, kasvislisäkkeen salaatinkastikkeineen, ruokajuoman, täysjyväleivän ja margariinin. Valitettavasti moni varsinkin yläkoululainen jättää kouluaterian kokonaan syömättä tai osan siitä kuten salaatin ja maidon.
Ilmainen kouluruokailu on suomalaisten koululaisten etuoikeus. Tavoitteen on, että mahdollisimman moni koululainen nauttisi tarjottavasta ruoasta sekä ruokailutauosta, joka tulisi ajoittua kello 11-12 välille ja olla kestoltaan vähintään 30 minuuttia. Kouluruokailu on paitsi virkistävä ja ravitseva tauko koulupäivän lomassa niin myös oppimistilanne ja sen tulisi tukea koululaisen monipuoliselle kehittymiselle ja hyvinvoinnille asetettuja tavoitteita.
Lue lisää kouluruokasuosituksista.
Taina Harmoinen / Xamk
Kuluttajien mielissä eteläsavolaisen ruoan kärjeksi profiloituu leipä
19.01.2017 Blogi | Kirjoittanut: yllapitoAh, niin on tuo leipä Etelä-Savon ihanaa
Se muistot tuo mieleen ja hymyn huulille saa.
Se on tuoretta, maukasta ja aitoa.
Sen tekeminen vaatii asennetta, tunnetta ja taitoa.
On siinä ruis tuoretta ja saatavuus aukoton
On leipä maakunnan ruokatarjoaman kruunu kiistaton!
Tämän oodin hengessä kuluttajat kommentoivat eteläsavolaista leipää lähes yhteen ääneen loka-marraskuussa järjestetyissä kuluttajaryhmäkeskusteluissa. Keskusteluihin osallistui sekä eteläsavolaisia kuluttajia että pääkaupunkilaisia, jotka viettävät vapaa-aikaansa Etelä-Savossa. Keskusteluihin osallistui yhteensä 32 kuluttajaa Savonlinnasta, Mikkelistä ja pääkaupunkiseudulta.
Mielenkiintoista eteläsavolaisen leivän saamissa kehuissa on se, että leipä kehuineen spontaanisti esiin kaikissa neljässä ryhmässä ja etenkin se että kuluttajia ei pyydetty puhumaan leivästä tai kommentoimaan sitä, vaan kertomaan yleisesti eteläsavolaisesta ruoasta. Keskustelijat kertoivat leivän olevan maukasta, aitoa, tuhtia, rehtiä, valmistettu tuoreesta rukiista, sen koettiin säilyvän erityisen pitkään ja vaikka mitä muuta.
Eteläsavolaisesta leivästä haaveillaan jopa pääkaupunkiseudulla arjessa, vaikka muuten eteläsavolaisia tuotteita halutaankin keskustelijoiden mukaan pääasiassa kuluttajaa vapaa-ajalla Etelä-Savossa. Eteläsavolaiseen leipään liittyy vahvoja tunteita ja uskomuksia. Uskotaan, että täällä leipään käytetään vain tuoretta ruista. Leipä koetaan säilyvänkin pidempään ja vanhentuneena siinä maku vain paranee. Paikallisruoka, lähiruoka, maakunnan ruoka – millä tahansa nimellä sitä halutaankin kutsua – näyttää Etelä-Savossa kiteytyvän ja konkretisoituvan leipään. Sen sijaan keskusteluissa jopa harmiteltiin sitä miten näin Järvi-Suomessa asuttaessa järvikalan saatavuus on niin kovin vaihtelevaa.
Etelä-Savossa on toki leipomoalan yrityksiä eniten verrattuna muihin elintarviketuotantosuuntiin. Leipomotoimintaa harjoittavia yrityksiä oli Etelä-Savossa 45 kappaletta vuonna 2015 (ennakkotieto enokenum.fi) ja viljaa viljeltiin samana vuonna 338 tilalla yhteensä reilulla 24 000 hehtaarilla. Seuraavaksi eniten elintarvikkeita valmistavia yrityksiä oli teurastus- ja lihanjalostussektorilla; niitä oli vuonna 2015 20 kappaletta. Tästä lukumääräisestä ylivoimasta huolimatta eteläsavolaisen leivän kuluttajilta saama kiitos ja ylistys ovat huomion arvoisia ja merkillepantavia. Mitä leipäpuolella on tehty oikein tai toisin kuin muilla sektoreilla? Miten se on jäänyt niin paikallisten kuin vapaa-ajan asukkaiden mieliin niin tiukasti ja positiivisesti? Miten siitä voisi oppia tai hyötyä myös muut tuoteryhmät?
Kuluttajaryhmäkeskustelut järjestettiin osana Luonnonvarakeskuksen koordinoimaa Kilpailukykyinen ja uusiutuva elintarvikeala Etelä-Savossa 2030 (KILTU). Hanketta rahoittaa Etelä-Savon maaseuturahasto (EMR). Lisätietoa hankkeesta: https://www.luke.fi/projektit/kiltu-kilpailukykyinen-ja-vaha/
Lotta Heikkilä
Tutkija
Luonnonvarakeskus
Kun HACCP ei enää riitä
29.12.2016 Blogi | Kirjoittanut: TainaLuota, mutta todenna, sillä kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää.
Tämä jäi erityisesti mieleen hollantilaisen pörssilistatun vähittäiskauppayrityksen Aholdin laatujohtajan Anita Scholte op Reimerin puheenvuorosta Food Fraud Symposiumissa Wageningenin yliopistolla kesäkuussa 2016. Scholte op Reimerin mukaan HACCP-koulutus (Hazard Analysis of Critical Control Points) ei ole riittävä ruokaväärennöstapausten havaitsemiseen. Siksi Aholdilla on käytössä HACCP:n lisäksi TACCP (Threat Analysis Critical Control Points) ja VACCP (Vulnerability Analysis Critical Control Points) järjestelmät. Lisäksi ko. valvontatyöhön on resursoitu erikseen oma auditoija. Luomutuotteet Anita Scholte Op Reimer luokittelee korkean riskin tuotteiksi. Luomukampanjoiden aikaan Aholdin sisäänostajat ovat valppaina. Suuren kysynnän tyydyttäminen ja pelko joutua tarjoamaan sisäänostajalle ”ei-oota” voi houkutella tavarantoimittajaa myymään tavanomaista luomuna.
Lisäjärjestelmiä käyttöön
Ylitarkastaja Jussi Peusa Eviran tuoteturvallisuusyksiköstä toteaa olevansa Scholte op Reimerin kanssa samaa mieltä siitä, että pelkästään HACCP-koulutus ja HACCP-periaatteen soveltaminen ei riitä tunnistamaan mahdollisia ruokapetoksista aiheutuvia vaaroja. Itse asiassa HACCP-järjestelmää ei ole siihen Peusan mukaan alun perin suunniteltukaan. Monet globaalit elintarvikeyritykset laajentavatkin elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmäänsä Aholdin tapaan VACCP- ja TACCP-lisäjärjestelmillä, jotta yrityksen toimintaan kohdistuvat ruokapetokset havaittaisiin ajoissa ja ennakoiden.
Euroopan yhteistyöverkko paljastaa
Peusan mukaan eri viranomaisten kesken VACCP:sta tai TACCP:sta ei ole Suomessa vielä juuri keskusteltu, mutta itse hän pitää VACCP:ia Suomen lähtökohdat huomioon ottaen ”nopeammin jalkautuksen tarpeessa olevana”. Elintarvikeväärennösten ja -petosten ennaltaehkäisy ja tunnistaminen vaatii myös viranomaisilta uudenlaisia, perinteisestä elintarvikevalvonnasta poikkeavia työtapoja ja valvontamenetelmiä ja myös entistä tehokkaampaa eri viranomaisten välistä yhteistyötä. Vuonna 2013 aloitettiin säännöllinen tiedonvaihto ruokaväärennöksistä Food Fraud Networkin (FFN) kautta EU:n jäsenmaiden kesken ja tähän mennessä ruokapetoksia on raportoitu yli 200. Informaation välittämisen parantamiseksi ja yhteistyömuotojen tehostamiseksi onkin Peusan mukaan tehty Evirassa ahkerasti työtä kuluneen vuoden aikana.
Kaikkea väärennetään
Symposiumissa kävi ilmi, että eniten väärennetään ja muokataan yrttejä ja mausteita, oliiviöljyä, kalatuotteita, maitotuotteita, lihatuotteita, kasvirasvoja, pähkinöitä, hunajaa ja mereneläviä. Eli siis lähes kaikkia elintarvikkeita. Eräs mielenkiintoinen ruokaväärennöksiin ja erityisesti mausteisiin liittyvä ympäristö on nettimyynti. Belfastilaisen Queensin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan nettimyynnissä liikkuvista oreganomausteista jopa 24 % ei ole sitä mitä luvataan. Oreganosta liikkuu jopa 100 % väärennöksiä, jolloin oreganona on saatettu myydä esimerkiksi kuivattuja oliivipuun lehtiä.
Jos puuroriisi kelluu, on se muovia
Ruokaväärennösten määrä globaaleilla elintarvikemarkkinoilla on kasvussa. Väärennösten aiheuttaman rahallisen menetyksen arvo on n. 30-40 mrd US dollaria vuosittain. Kuluttajan kannalta huolestuttavaa on, että yhä useammin väärennösten taustalla on organisoituneita rikollisryhmiä. Eikä näitä ryhmiä kiinnosta yhtään väärennösten elintarvikekelpoisuus. Muovi ja erilaiset muovihartsit ovat osoittautuneetkin varsin näppäriksi materiaaleiksi ruokaväärennöksiä tehtailtaessa. Vuonna 2011 Etelä-Koreassa raportoitiin väärennetystä riisistä, joka oli tehty perunatärkkelyksestä ja muovista. Väärennöksen aitous viimeisteltiin riisiaromilla. Varsin aidontuntuinen keräkaali ja kananmuna syntyvät muovista myös. Muovipussien uusiokäyttö ja kierrätys kunniaan, mutta ei tällä tavalla.
Marjo Särkkä-Tirkkonen
Helsingin yliopisto/Ruralia-instituutti
Puujuomista viennin kärkituote?
14.12.2016 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaPuuvesistä on tulossa trendikäs superjuoma. Meillä puupohjaiset juomat ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä. Nyt ne on huomioitu myös kansainvälisillä markkinoilla.
Lehtipuiden solukoissa virtaa kasvukauden alussa maitiaisnestettä, jota kutsutaan mahlaksi. Eniten mahlaa saadaan vaahterasta ja koivusta. Vaahteran mahlasta valmistettuja juomia markkinoidaan laajasti maailmalla. Koivusta mahlaa on juoksutettu Suomessa jo vuosikymmeniä ja monet yritykset vievät sitä myös ulkomaille. Koivunmahlaa nautitaan sellaisenaan sekä käytetään viinien ja kuohuviinien raaka-aineena.
Juomateollisuudessa on eletty viime vuosina nousukautta ja juomavalikoimat ovat kasvaneet vauhdilla. Luonnollisuus on keskeinen juomien trendi – suositaan raakoja ja kylmäpuristettuja sekä luonnonläheisiä mielellään kasvipohjaisia tuotteita. Tähän trendiin puupohjaiset juomat sopivat hyvin. Suurin osa suomalaisista puujuomista on lisäksi sertifioitua luomua, mikä lisää kuluttajien luottamusta tuotteisiin. Kasvipohjaisia aineosia pidetään muutenkin puhtaimpina, turvallisimpina ja luotettavimpina vaihtoehtoina.
Tohmajärveläinen Nordic Koivu on valmistanut koivunmahlajuomaa parikymmentä vuotta. Yritys on keskittynyt vahvasti tutkimus- ja tuotekehitystyöhön sekä koivunmahlan markkinointiin maailmalla. Nousussa olevan puuvesitrendin myötä kansainväliset suuret juomayhtiöt ovat kiinnostuneet koivunmahlasta. Nordic Koivun tuotannosta 97 % menee vientiin. Koivu tuottaa keväisin mahlaa keskimäärin viisi litraa vuorokaudessa. Taatakseen raaka-aineen riittävän saannin Nordic Koivu on solminut yhteistyösopimuksen metsätalouteen erikoistuneen Tornator Oy:n kanssa.
Pieksämäkeläinen Mahla Forestin nimi viittaa sen päätuotteeseen koivunmahlaan, joka on pari vuotta vanhan yrityksen päätuote. Yrityksen uutuustuote on alkoholiton kuusenkerkkä kuohujuoma Lagrima Arctica (suomennettuna italiasta arktinen kyynel). Kuusenkerkkää on käytetty reilu kymmenen vuotta juomien raaka-aineena. Perinteisestihän kuusenkerkistä on keitetty siirappia. Nykysin kuusenkerkistä valmistetaan alkoholittomien kuohujuomien lisäksi kuohuviiniä sekä likööriä.
Siikaisten kunnassa sijaitseva Ravintorengas on valmistanut Karin Havupuu-uutejuomaa 40 vuoden ajan. Punainen väri ja raikas maku tulevat nuorten mäntyjen kuoresta ja nilasta sekä lähdevedestä. Juoman resepti perustuu vanhaan suomalaiseen perimätietoon. Tuote on ollut vuodesta 2012 lähtien myös luomusertifioitu. Luontaiselintarvikemarkkinoilla Karin Havupuu-uutejuoma on niittänyt mainetta saamalla vuosina 2003 ja 2010 Vuoden luontaiselintarvike Suomessa -kunniamerkin.
Pieksämäkeläinen Mahla Forest valmistaa myös luontaisesti tuotettua Havupuujuomaa. Mahla Forest on yhdistänyt juomaansa katajaa, kuusta ja mäntyä. Tavoitteena on saada näiden kaikkien tehoaineet yhdistettyä juomaan. Seinäjoella toimiva Eevia Oy on puolestaan kehitellyt erilaisia luonnontuotteisiin perustuvia tuotteita muun muassa männynkuorijuoman nimeltään Pine Bark.
Myös ulkomailla on alettu kehittämään suomalaisista puista saaduista raaka-aineista erilaisia tuotteita. Saksassa toimiva Buddha Water -niminen yritys valmistaa suomalaisesta koivunmahlasta hiilihapotettuja vesiä, joiden makuina on muun muassa kirsikka, mango, hibiscus, karpalo ja sitruuna-lime.
Puupohjaiset juomat eivät ole uusia asia Suomessa, sillä kansanperinteessä on uskottu puujuomien terveysvaikutuksiin. Kansanparannuksen rinnalle on saatu nyt myös tutkittua tietoa, sillä Turun yliopistossa tarkastettiin vuonna 2015 Lauri Polarin väitöskirjatutkimus havupuu-uutteen terveysvaikutuksista. Tutkimuksen mukaan päivittäinen annos männyn sisäoksauutetta hidasti eturauhassyövän kasvua. Polarin tutkimuksen mukaan havupuiden metsäteollisuuden sivuvirrat tarjoavat mahdollisuuksia eristää yhdisteitä terveydellisiin tarkoituksiin osana modernia biotaloutta. Esimerkiksi havupuiden hemiselluloosa on huonosti hyödynnetty ainesosa.
Toukokuussa valtakunnallisilla elintarvikepäivillä myös puuvedet olivat esillä. Muun muassa Juha Kurkinen käsitteli puuvesiä yhtenä mahdollisuutena Suomen kasvuun. Kurkinen kehotti miettimään vanhojen tuttujen raaka-aineiden uusia käyttötarkoituksia yhdistettyinä tekniikoihin, joilla voidaan hyödyntää pohjoisen luontomme erottavia ominaisuuksia. Suomella on tarjota luotettava toimintaympäristö, puhdas luonto ja puhtaat prosessit. Biotalouden kärkihankkeena voisivat olla puuvesipohjaiset juomat, joihin makua saataisiin kenties luonnonmarjoista.
Lauri Polarin väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/104374
Taina Harmoinen, Mikkelin ammattikorkeakoulu
Lähiruokaa mökille – Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaiden ruokaostoskäyttäytymistä selvitettiin
25.10.2016 Ajankohtaista, Blogi, Julkaisu | Kirjoittanut: Taina
Suomalaiseen vapaa-ajan asumiseen ja mökkeilykulttuuriin kuuluu olennaisena osana ruoka. Vapaa-ajan asukkaiden ruokaostoilla, erityisesti paikallisesti tuotteisiin kohdistuvilla, on suuri taloudellinen merkitys sellaisissa mökkivaltaisissa maakunnissa kuin Etelä-Savo. Mikkelin ammattikorkeakoulussa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin vapaa-ajan asukkaat kokevat lähiruoan, millä perusteella he valitsevat ruokaostospaikan ja miten he suhtautuvat uusiin digitalisoituvan maailman mukanaan tuomiin ruoan ostotapoihin.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Etelä-Savossa mökin omistavat vapaa-ajan asukkaat, joiden vakinainen asunto sijaitsi maakunnan ulkopuolella. Heidän ruokaostoskäyttäytymistään selvitettiin kirjekyselynä ja sitä täydentävinä henkilökohtaisina haastatteluina.
Tulokset osoittivat, että ruokaostokset halutaan tehdä mahdollisimman helposti mökkimatkareitin tai mökin läheisyydessä olevassa ruokakaupassa, jossa valikoimat ovat riittävän kokoiset. Lähiruoan ostaminen mökillä ollessa koettiin tärkeäksi ja mielikuva lähiruoan laadusta oli erittäin positiivinen. Keskeisiksi lähiruoan käytön esteiksi osoittautuivat tiedon puute lähiruoan ostopaikoista ja mielikuva lähiruokatuotteiden vaikeasta saatavuudesta.
Ruoan verkko-ostaminen tai sen kokeileminen ei kiinnostanut valtaosaa vapaa-ajan asukkaista (79 %), vaikka internetyhteys oli käytettävissä. Tilaa ja nouda -palvelu sai kuitenkin erityisesti henkilökohtaisissa haastatteluissa kannatusta. Tärkeimmäksi syyksi verkko-ostamisen vähäiseen halukkuuteen osoittautui verkko-ostamisen rajoitettu mahdollisuus nähdä ja kosketella valittavia tuotteita. Verkko-ostamiselle ei todettu selkeää tarvetta, ja kaupassa käynti nähtiin sosiaalisen vuorovaikutuksen muotona, jota moni piti tärkeänä osana vapaa-ajan asumista.
Tuotteiden saatavuus ja viestintä kehittämishaasteina
Lähiruoan käyttäjinä vapaa-ajan asukkaat ovat potentiaalinen asiakasryhmä. Vapaa-ajan asukkaiden ostoskoreihin voi päätyä nykyistä enemmän lähiruokatuotteita, jos näiden tuotteiden saatavuutta parannetaan sekä lisätään ja kohdennetaan oikein niihin liittyvää viestintää. Suotuisin lähiruoan tarjontapaikka enemmistölle vapaa-ajan asukkaista on mökkireitillä tai mökkipaikkakunnalla oleva ruokakauppa tai laajan valikoiman lähiruokakauppa. Lähiruokavalikoimaa ja erityisesti sen näkyvyyttä myymälätilassa tulisi selvästi parantaa sekä huomioida lähiruoka paremmin muussa kaupan markkinointiviestinnässä.
Lähiruokatuottajien omista myyntipaikoista viestiminen tulisi keskittää yhteen lähiruokasivustoon. Hyvä pohja tälle on jo olemassa www.aitojamakuja.fi –sivuston muodossa. Sivuston kattavuutta ja tunnettuutta tulisi kehittää ja varmistaa sen ylläpitoon tarvittavat resurssit.
Aiheesta on saatavana lisätietoa juuri ilmestyneestä tutkimusraportista: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/116165/URNISBN%209789515885531b.pdf?sequence=3
Pekka Turkki
TKI-asiantuntija
Mikkelin ammattikorkeakoulu
Kuluttaja ostaisi suoraan tuottajalta, kuka ujostelee?
05.07.2016 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaKuluttajien suoramyyntiä kohtaan ilmaisema kiinnostus on muuttumassa oikeiksi ostoiksi, iloittiin Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoituksessa 1.7.2016 (linkki). Tuoreen tutkimuksen mukaan (MT 29.6.2016) lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista on ostanut ruokaa suoraan tuottajalta viimeisen vuoden aikana ainakin kerran. Näistä ostajista noin 40 prosenttia aikoo edelleen lisätä ostojaan. Suomalainen kuluttaja arvostaa yhä enemmän laatua, jonka kriteerejä ovat puhtaus, maku ja ympäristöarvot. Lähiruokaostot toreilla ja tiloilla ovat kasvussa, mutta verkkokaupan osuus on edelleen pieni.
”Kuluttajat ovat innostuneet suoramyynnistä, mutta tilalliset ujostelevat!”
Näin kertoi Yle (4.7.2016), jonka mukaan Savonlinnan Reko-piiri kaipaa mukaan lisää ruuantuottajia. Lyhenne REKO tulee sanoista Rejäl Konsumtion, joka tarkoittaa reilua kuluttamista. Reko-rinkiin liittynyt kuluttaja näkee tuottajan Facebook-ryhmässä ilmoittaman tuotetarjonnan ja tekee siellä tilauksensa ennakkoon. Tuottajat tulevat kerralla sovittuun paikkaan, josta ostajat hakevat tilaamansa ruuan suoraan sen tuottajilta. Mitä enemmän ringissä on mukana tuottajia, sitä enemmän tulee paikallista ruokaa suosivia asiakkaita ja sen myötä myyntiä yrittäjille. Jos haluat Reko-rinkiin asiakkaaksi, etsi Facebookissa ryhmää hakusanoilla ”REKO” ja paikkakunta. Tällä hetkellä Reko-piiri löytyy Etelä-Savossa Savonlinnasta, Varkaudesta, Juvalta, Mikkelistä, Pertunmaalta ja Mäntyharjulta.
Ujostelevatko kuluttajat?
Kuluttaja saattaa ujostella Facebook-ryhmään liittymistä, ehkä myös koko naamakirjaa. Jos ei liity fb-ryhmään, voi lähiruokaa hakea torilta! Toreilta löytää varmasti lähiruokaa, mutta mistä kuluttaja löytäisi ne maatilojen myyntipisteet ja tilapuodit, josta voi itse käydä ostamassa? Googlaamalla saattaa saada osuman tai sitten ei! Onneksi nettisivustoja tulee koko ajan lisää ja seuraavassa on niistä muutamia oivallisia esimerkkejä:
* Aitoja makuja (www.aitojamakuja.fi) on kuluttajia ja yrittäjiä palveleva sivusto, joka auttaa löytämään paikalliset elintarvikeyritykset eri puolilta Suomea. Aitoja makuja –sivuilta löytyy monia käytännön oppaita yrittäjille (kts. aitojamakuja.fi > Ammattilaiset). Kuluttaja löytää ostopaikat monipuolisen hakutoiminnon avulla: aitojamakuja.fi > Haku. Tällä sivustolla hakua pystyy rajaamaan monella tavalla, kannattaa kokeilla!
* Lähi- ja luomuruoka (www.lahijaluomuruoka.fi) on verkkosivusto, jonka tarkoituksena on edistää lähi- ja luomuruoan myyntiä Suomessa. Sivusto palvelee sekä kuluttajia että tuottajia toimimalla linkkinä lähi- ja luomuruoan ystävien välillä.
* Ruokaa Suomesta (www.ruokaasuomesta.fi) on uusi suoramyyntipalvelu, jossa tuottajat myyvät suomalaista lähiruokaa suoraan asiakkailleen. Palvelu tähtää lähituotannon ja kuluttajien tuomiseen yhteen. Kesän aikana palveluun kerätään lähiruuan tuottajia ja palvelun markkinointi käynnistyy. Tämä palvelu tulee toimimaan kuluttajille myös mobiilipalveluna ja toimitukset voidaan tehdä myös postin kautta.
* Avoin maaseutu –palvelu (www.avoinmaaseutu.fi ) myy jalostettuja ja pakattuja tuotteita verkkokaupassa ja maksu toimii verkkopankissa. Sivujen www.avoinmaaseutu.fi kautta löytyy myös tilapuoteja, suoramyyntiä ja tilojen järjestämiä tapahtumia. Myös tilaesittelyjä voi etsiä tämän sivuston kautta!
Mikkelin seudulla liikkuvat voivat käydä ostamassa paikallista ja lähellä tuotettua ruokaa esimerkiksi Otavasta. Vanhan koulutilan alueelta löytyy Ravintola Vileen yhteistyökumppaneineen perustama Otava Food Factory. Katso tarkemmat tiedot herkullisesta valikoimasta ja aukioloajoista: http://vilee.fi/otava-food-factory/. Yllä olevista hakupalveluista löytää myös monet muut lähiruuan tuottajat, kannattaa tutustua paikallisiin ja herkutella lähiruualla!
Mansikka-aika on nyt!
Mansikka on merkittävin Suomessa myytävä marja ja tänä vuonna sen satokausi on kaksi viikkoa aikaisemmassa keskivertokesään verrattuna. Vesikelit varjostavat varhain alkanutta mansikkakautta, kirjoitti Yle 5.7.2016 . Mansikan pääsatokauden arvioidaan alkavan maan keskiosissa kuluvalla viikolla. Mikäli sateet ovat pääosin kuuroluonteisia, niistä ei ole kypsyville marjoille suurta haittaa. Mansikoita voi poimia sateellakin, joten kuluttajan kannattaa myös sateella etsiä lähialueelta itsepoimintaa tarjoava mansikkatila.
Poimijan on syytä toimia ripeästi, sillä satokausi saattaa olla viimevuotista lyhyempi! Edellä mainittujen hakupalveluiden lisäksi marjatilojen etsintään voi käyttää Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton (www.marjat.fi) sivuilta löytyvää tilahakua (kts. > Suoramyynti). Sieltä löytyy suoramyyntitiloja ja esimerkiksi mansikkaisia reseptejä. Kokeillaan mansikkareseptejä ja säilötään mansikat pian!
Kesän maut juomiin
21.06.2016 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaJuomista on tullut suosittuja välipaloja ja jopa aterioita. Etelä-Savon marjat ja kasvikset sopivat erinomaisesti erilaisten juomien raaka-aineiksi ja tuoreena niiden maut ovat parhaimmillaan. Kokeile, nauti ja ihastu!
Tuoreiden ja jäähdytettyjen juomien kulutus kasvoi monissa EU-maissa 5-15 % vuonna 2014. Stefan Töpfl, joka työskentelee German Institute of Food Technologies –yrityksessä, listaa artikkelissaan The world of food ingrediens –lehdessä (March 2016) tulevaisuuden juomia ja teknologian merkitystä juomien valmistuksessa. Kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavat yhä enemmän juomien tuoreus ja vihreys. Juomien raaka-aineina suositaan raakoja ja kylmäpuristettuja tuotteita.
Vuonna 2014 EU:n alueella tuotettiin yli 6 miljoonaa litraa tuoreista hedelmistä ja kasviksista valmistettua juomaa. Valtaosa juomista on hedelmäpohjaisia, mutta nousevana trendinä ovat kasvispohjaiset juomat.
Parhaimmat juomat valmistuvat tuoreista hedelmistä ja vihanneksista. Meillä kasvukausi monien raaka-aineiden osalta rajoittuu kesään. Kasvihuonetuotteet onneksi tuovat iloa ja väriä myös talvisiin juomiimme. Hedelmien ja vihannesten tuoreena säilymiseen ja ympärivuotiseen helppoon käyttöön on kehitelty valmistustekniikoita, kuten kylmäpuristusta, joilla saadaan raaka-aineiden ravintoarvo säilymään mahdollisimman hyvin.
Yhtenä nousevana trendinä elintarvikealalla on ollut raakaruoka, jonka Stefan Töpfl nosti esille myös juomien kohdalla. Raakaravitsemuksessa suositaan mahdollisimman vähän prosessoituja yleensä kasviperäisiä raaka-aineita. Raakaruoka on nimensä mukaisesti raakana syötävää ruokaa. Kypsennys voi olla korkeintaan 40-46 asteiseksi.
Etelä-Savo on kasvisten ja marjojen aarreaitta. Meillä tuotetaan yli puolet Suomen rapeakeräsalaattien ja ruukkubasilikan kokonaiskulutuksesta. Myös punakaalia ja parsakaalia viljellään paljon, samoin luomukaalia, -sipulia ja -porkkanaa. Marjoista tuotantomääriltään merkittävimmät ovat punaherukka, vadelma ja tyrni.
Etelä-Savon upeita raaka-aineita kannattaa käyttää mahdollisimman paljon kasvukauden aikana. Tuoreet kasviksemme ja marjamme sopivat erittäin hyvin myös erilaisten juomien raaka-aineiksi.
Vihersmoothie, n. 2:lle
1 keskikokoinen omena
n. 1/2 dl baby pinaattia
n. ½ dl parsakaalia
pari lehtikaalin lehteä
0,5 kurkku
2 dl omenamehua laimentamiseen
muutama jääpala
Paloittele ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä sileäksi juomaksi. Kaada laseihin ja tarjoa välittömästi.
Marjasmoothie (marjoja voi käyttää oman maun mukaan), n. 2:lle
3,5 dl kaurahiutaleita, 0,7-1 l vettä – liota (yön yli)
(1 tl vaniljasokeria, 1 vaniljatanko raastettuna tai 1 tl vaniljauutetta)
200 g mustaherukkaa
100 g mansikoita
100 g puolukoita
raakahunajaa mauksi
2 dl tai enemmän marja- tai omenamehua halutun paksuuden säätelyyn
Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä sileäksi juomaksi. Kaada laseihin ja tarjoa välittömästi.
(Mikkelin ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijat työstivät nämä juomat maistiaisiksi Ruoka-Saimaa -tapahtumaan 4.4.2016.)
Taina Harmoinen, Mikkelin ammattikorkeakoulu
Luomu Road Show -kiertue vauhdissa
12.02.2016 Ajankohtaista, Blogi | Kirjoittanut: TainaVuonna 2020 ammattikeittiöissä tarjottavasta ruoasta viidennes, 20 %, tulisi olla luomua, mikäli luomualan kehittämissuunnitelma toteutuu. Tällä hetkellä luomun käytössä ollaan noin 5 prosentissa. Kaupan sektorilta kantautui viime viikolla iloisia uutisia: luomuelintarvikkeiden myynti on kasvanut 7 %. Luomun markkinaosuus on vielä kuitenkin alle 2 %. Ammattikeittiöissä ja kaupan alalla haasteena ovat puutteelliset tiedot siitä, mitä luomun käyttäminen ja käytöstä kertominen keittiöissä ja kaupassa vaatii.
Viesti luomusta oikein -hankkeen tavoitteena on oikeanlaisesta luomuviestinnästä kertominen niin ammattikeittiöille, kaupoille kuin tuleville ruoka- ja elintarvikealan opiskelijoille. Kevään 2016 ensimmäinen luomuviestinnän koulutuskiertue, Luomu Road Show, käynnistyi Turusta ja jatkui siitä Pohjanmaalle. Helmikuussa vuorossa on pohjoinen Suomi ja maaliskuussa Lahti, Tampere ja Hämeenlinna. Kiertue jalkautuu kaikkiaan 15 paikkakunnalle.
Luomu Road Show -koulutustilaisuus 28.1.2016 Seinäjoella kokosi salillisen luomuviestinnästä kiinnostuneita.
Luomu Road Show -koulutuskiertueella kerrotaan, miten hankintatilanteessa voidaan varmentua luomuelintarvikkeen luomuisuudesta, miten luomuelintarvikkeiden kanssa menetellään ammattikeittiössä ja kaupassa sekä miten luomuelintarvikkeiden käytöstä voi ja pitäisi kertoa asiakkaille.
Jäljitettävyys on tärkein keino varmentaa luomuelintarvike. Koko ketjua ei tarvitse tuntea. Kun jokainen ruokaketjun lenkki omalta osaltaan huolehtii luomun luomuisuudesta oikealla tavalla, niin ketju pysyy aukottamana kuluttajalle saakka.
Luomu Road Show -tilaisuuksista kerätty palaute on ollut todella positiivista. Opettajat ovat toivoneet vastaavanlaisia tilaisuuksia oppilaitoksiin. Hankkeen toimenpiteiden myötä se onkin mahdollista, sillä luomuopetuksen tueksi tuotetaan opetusmateriaalia.
Tilaisuuksissa on ollut ilahduttavasti mukana paikallisia luomuhanketoimijoita. Heidän kauttaan luomuviestintätieto leviää laajasti alueen luomuyrittäjien ja luomua käyttävien keittiöiden ja kauppojen keskuuteen.
Koulutustilaisuuksien asiantuntijana on lehtori Mari Järvenmäki Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Esityksen selkeyttä ja Mari Järvenmäen asiantuntijuutta on kiitelty jokaisessa tilaisuudessa. Esityksen materiaali tulee hankkeen kotisivuille www.mamk.fi/luomuviestinta lähipäivinä. Sieltä löytyy Luomu Road Show –materiaalin lisäksi paljon muuta luomuun liittyvää viestintäaineistoa.
Taina Harmoinen, Mikkelin ammattikorkeakoulu